The very best of shows

Mä olen koko mun koiraharrastusajan(joka on muuten alkanut jo kuusi vuotta ennen Foxin olemassaoloa) ollut sitä mieltä että Messari on paras ja hienoin näyttely koko pitkänä näyttelyvuonna. En varmasti ole ainoa tämän mielipiteen kanssa. Se sattuu myös olemaan ensimmäinen näyttely, jossa olen käynyt(tai no, joskus neljä vuotiaana olen käynyt kerran mutta en muista siitä mitään). Silloin oli vuosi 2005 ja kyseessä oli V-05 ja PMV-05. 

Messarissa on vaan jotenkin ainutlaatuinen tunnelma. Eniten koiria, paljon ulkomaalaisia, paljon vain sellaisia, jotka ovat tulleet vain katsomaan, paljon myyjiä, paljon oheisohjelmaa ja upeimmat ryhmäkilpailut. Oman jännityksensä tunnelmaan luovat epäilemättä tittelit, jotka näyttelyissä jaetaan. Ne joita monet himoitsevat. 

Mun Messariviikonloppuni alkoi jo kolmantena vuonna perinteisillä Tolleriyhdistyksen näyttelytalkoilla. Kaksi päivää meni raahaten mattoja ja kooten penkkejä ja muuta sellaista. Oikeastaan se on aika kivaa ja kaikkein parasta on tulla lauantaina näyttelyyn ja nähdä kaiken olevan täysin valmista ja näyttelypaikan olevan valmiina kehien alkamista varten. 

Foxin olin ilmoittanut vain sunnuntaille portugalilaiselle Pedro Sanches Deleruelle. Vaikka tietenkin olin näyttelypaikalla jo lauantaina. Foxi esiintyi aika kivan reippaasti ja se sai liikkeisiinsä kyllä ihan uutta vetoa edellä juosseesta veljestään. Narun päässä hirveällä vauhdilla(toivottavasti näytti kuitenkin siltä että koira oli vielä hallinnassa). Se antoi myös tuttuun tapaansa tuomarin tutkia sekä seisoi paikallaan tosi nätisti. 

"Excellent head. Typical expression. Topline could be stronger. A bit long in body. Good bone. Front a bit open. Correct behind. Good movement. Excellent coat"

Tällä arvostelulla Foxille rapsahti erinomainen ja se sijoittui toiseksi nuorten luokassa veljensä takana. Hieno lopetus näyttelyvuodelle! Ja etenkin mieltä lämmitti tuo "hyvät liikkeet", koska edellisessä näyttelyssä ne olivat mitä olivat. 

Tollerikehän aikana kipitin toiselle kehälle, sillä siellä mun vanhat hoitokoirani olivat vailla handleria.  Heti niiden kehän jälkeen palasin takaisin tollokehän laidalle ja ehdin juuri nähdä ROP-kilpailun, jossa voitti upea Ramon. Onnea! Kehän jälkeen pidettiin hieman piknikiä tolleriporukalla. Hyvää ruokaa oli paljon ja seura mukavaa, kiitos! Ensi vuonna uudelleen!

Täytyy vielä täällä hehkuttaa, mutta toinen noista esittämistäni vanhoista hoitokoiristani pääsi historiallisesti isossa kehässä RYP3 asti! Eipä väsyttänyt enää isojen kehien jälkeen vaikka aamulla  autossa meno oli hyvinkin kuollutta. Upea lopetus näyttelyvuodelle!