Hyökkäyksen jälkeen

Meidän elämä on aika tasapaksua ja harvemmin tapahtuukaan mitään oikeasti poikkeuksellista. Nyt kuitenkin luvassa on purkautuminen viime postauksessa mainitun koiran päällekäymisen seurauksena.

Lähdettiin siis kaverin pihasta ja naapureiden perro on nähnyt Foxin monta kertaa. Joka kerta se haukkuu aidan takana, mutta ei mun mielestä mitenkään kovin vihaisesti. Saahan sitä omaa pihaansa toki vähän vahtia. Foxi ei ole kuitenkaan koskaan tutustunut tähän perrourokseen sen tarkemmin vaan ovat olleet vain toistensa näköetäisyydellä.

Lähdettiin menemään lyhyttä pihatietä pitkin kohti tavallista tietä. Sitten ruskea viuhahdus vain kävi kun tämä perro oli Foxin päällä. En ehtinyt edes katsoa tuliko se aidasta läpi/yli vai oliko vain irti pihassa. Onneksi ei ihan raivoissaa tullut, olisi voinut käydä muuten tosi huonosti. Foxikin selvästi hämmentyi tällaisesta lähestymisestä. Saatiin perro pois jollain ilveellä ja jatkettiin matkaa kotiin, joka meidän määränpäämme olikin. 

Samana päivänä iltalenkillä Foxi oli aivan normaali kunnes tuli ohituksen vuoro. Kaksi mustaa kääpiösnautseria, jotka eivät kyllä itsekään mitenkään mallikelpoisesti ohittaneet. Foxi aloitti sellaisen mekastuksen, jollaista ei olla ennen nähty. Epäilemättä suoraa seurausta päivän aiemmista tapahtumista. Mekastavat koirat ovat toki olleet hankalimpia ohitettavia meille jo ennen tätä päällekäyntiäkin, mutta hirveästi on tullut parannusta ja ohitukset onnistuvatkin pääosin. Meillähän siis meni sellainen lähes vuoden työ nähtävästi hukkaan alle viidessä minuutissa. Tosi kiva, työ on aloitettava täysin alusta. 

Lisäksi treffattiin vielä lenkillä walesinsprinkku ManUa, jonka Foxi on tuntenut pienestä pitäen. Herrojen välit ovat olleet hieman kireät jo muutenkin kun Foxi on aikuistunut. Joka kerta vähän sellaista purinaa kun nähdään, mutta kunhan pääsevät irti niin ei ole mitään ongelmia. Hihna on selvästi ollut se juttu, joka Foxia on ahdistanut. Tällä kertaa sitten... Voin rehellisesti sanoa etten ole koskaan nähnyt Foxia niin hurjana. Ihan mieletön rähinä ja mekastus ja kaikkea muuta kun pikkukireyttä. Sai siinä ihan kunnolla pitää elukan hihnasta kiinni. Sitten kun lähdettiin liikkeelle niin ei ollut ManUn seura enää yhtään häiritsevää. Niin kun kasvattajan kanssa oli puhetta, Foxin täytyy nyt vähän esittää hurjaa kun sitä itseään jännittää.

Tulipa vaan tosi kivaan paikkaan tämä hyökkäys kun Foxilla muutenkin oli menossa sellainen vaihe että sen täytyi purista muille uroksille. Sellaisillekin, joiden kanssa ei ole ikinä edes ollut kunnollisessa kontaktissa. Varmaan vahvistuu siis tällainen käytös ennestään.

Eilen nähtiin kaverin narttupuudelia, joka oli meidän seurassa silloin kun koira kävi päälle. Foxi tunnisti puudelin jo ikkunasta ja kun pääsi pihalle niin innoissaan ryntäsi sinne. Tervehtiminen oli kuitenkin säyestetty epäfoximaisella mekastuksella. Epävarmuutta kai sekin. 

Puolitoista vuotta onnistuin varjelemaan Foxia toisten koirien aiheuttamilta negatiivisilta kokemuksilta, vaan joskus kai sellainenkin on kohdattava. Ehkä kuitenkin hyvä että se ei tullut ihan pikkupentuaikoina ja tietenkin se on myös hyvä ettei tullut mitään fyysisiä vammoja. Kouvolan näyttelyssä sitten kierrellään palauttamassa Foxin luottoa muihin koiriin.