Edellisestä postauksesta voi käydä lukemassa mitä ruotsalainen Lilian Jonsson sanoi Foxista. Koirahan siis tosiaan hänen mielestään ontui kehässä, kas kun kukaan lähemmäs kymmenestä kehän laidalla haastattelemastani henkilöstä ei huomannut koiran ontuvan. Foxi oli mielettömän kivalla asenteella kehässä, iloisena ja hyvin ryhdikkäästi kasvattajansa esittämänä. Liikkeet eivät kyllä olleet yhtä hienot kun SNJ:ssä, mutta ei se kyllä todellakaan ontunut.
Tuomarina tämä täti-Jonsson oli aika erikoinen. Tämän Foxin hieman erikoisen tuomion lisäksi jaettiin hylsyjä. Ei kai siinä periaatteessa mitään erikoista, mutta nämä hylsykoirat eivät ehkä ihan hylättyä kuitenkaan olisivat ansainneet. Syy kun kuulemma oli liian korkeat sukat(no joo, mutta ei sellaiset huomattavan korkeat). Aika raju tuomio kun toisilta tuomareilta kaksi kolmesta hylätystä on saaneet sertejäkin. Sen hylkäyksen syyn kun ei pitäisi olla poistettavissa, toisin kun EVA:n syyn. Sitä paitsi on sitä korkeampisukkaisiakin koiria on palkittu kun nämä hylätyt koirat. Todettiinpa sitten kehän laidalla että onhan se EVA hylkyä parempi. Tosi lohdullista.
Mä olin näyttelyssä vielä sitä mieltä että Foxin arvostelu oli hyvä ja jos koira olisi liikkunut niin sille olisi saattanut irrotakin erinomainen ja SA ja arvatkaapa, olisiko siellä ollut yhtään muuta urosta, joka olisi saanut sertin vastaanottaa. Näin jälkikäteen arvostelua tavattuani, ei se ehkä niin hyvä ole että SA oltaisi saatu. Ei voi tietää.
Kehän jälkeen liikutettiin Foxia kehässä. Minä juoksutin ja muut katsoivat. Ei sen takaliikeet kyllä kunnossa olleet, takaa oli todella jähmeän näköinen. Mutta ei se edelleenkään ontunut. Se ei myöskään aristanut mitään kohtaa kun tuomari kehässä tunnustellen sitä ja myöhemmin myös Anni kävi koiran läpi.
Niin, mistähän se takapään jähmeys johtui? Edellisenä päivänä ei päästy kunnon lenkille ja Foxi joutui kököttämään pitkän matkan autossa. Tosin onneksi sillä ei mitenkään ahdasta ollut. Lisäksi kun käytiin ulkona koirien kanssa oli liukasta ja koira oli innoissaan. Ei myöskään mahduttu näyttelypaikalla liikuttamaan Foxia oikeastaan ollenkaan ennen kehää. Tokiossa tehtiin muistaakseni hyppyä, mutta ei toistoja niin montaa tullut että uskoisin sen olevan syypää. Mene ja tiedä.
Seinäjoen jälkeen olen seurannut hysteerisen tarkkaan koiran liikkeitä. Mun mielestä se kyllä vertyi kun käytiin lenkillä seuraavana päivänä, mutta toisaalta yksi ilta se meni alkulenkistä vähän hassusti(tosin saattoi peitsatakin, en muista enää).
Huomenna Foxille on varattu hieronta-aika niin nähdään onko sillä oikeasti jumia jossain. Mietittiin eläinlääkäriä, fyssaria, osteopaattia, kraniohoitoa ja ties mitä muuta(ai miten niin hysteeristä), mutta nyt päädyttiin hierontaan. Huomenna ollaan sitten viisaampia tämän asian osalta. Ja vaikka sillä ei mitään olisikaan, niin eipä tuo hieronta ainakaan pahaa tee.
Mitä me tästä opimmekaan? Ainakin sen että siitä huolimatta että ollaan matkustettu pitkä matka täytyy käydä kunnolla kävelemässä koiran kanssa. Toiseksi, tasan kyllä liikutan verryttelen kaikki näyttelyhihnan päähän osuvat koirat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti