Koiraharrastusta ja harrastuskoiria

Silloin kun päädyin rotuvalinnassani tolleriin oli yksi syy siihen että tollerista saa kivan harrastuskaverin moneen menoon. Ennen kun Foxi tuli minun oli vähän vaikea päättää mitä oikein haluaisin harrastaa, ainoastaan toko oli varma harrastus. Muita olivat sitten agility, mejä, nome ja pk-puolikin. Lisäksi halusin tietenkin käydä näyttelyissä. Sellainen koira, jolta löytyy ominaisuuksia sekä näyttelykehän kiertämiseen että harrastuksiin ei välttämättä ole helppo saada, mutta tollereissa on paljon sellaisia koiria.

Olen jo pitkään miettinyt Foxin tokoharrastusta. Se on teknisesti ihan taitava, mutta todellisuudessa sitä ei taida juuri huvittaa olla määräiltävänä ja siitä tuntuu vähän puuttuvan sellainen "tekemisen ilo", mitä mun mielestä pitäisi ehdottomasti olla missä tahansa koiraharrastuksessa. Sitä paitsi se kyllästyy aika nopeasti. Niin kun tätä blogia seuranneet ovat huomanneet ei me ollakaan tokoa tänä kesänä/keväänä juurikaan treenattu. Vähän ehkä sanoisin että hylkään kisatavoitteet tämän lajin kanssa ainakin toistaiseksi. Treenataan omaksi iloksi, josko jotenkin onnistuisi sitten löytämään sen tekemisen ilon. 

Agility on mun mielestä kiinnostava harrastus. Sen hylkäsin aikoinaan siksi, että ajattelin että on ihan tyhmää kun muuan mustavalkoinen rotu dominoi koko maxi-luokkaa. Sitä paitsi myöhemmin hieroja vähän sanoi siihen malliin että Foxille ei ehkä tee oikein hyvää agilityn kaltainen pomppiminen. Ja kaiken kruunuksi Foxi on aika raskasrakenteinen ja vielä aika hidaskin, joten ei ole meidän laji tämä. Seuraavan koiran kanssa kyllä yritetään tutustua tämän lajin saloihin enemmänkin.

Nome oli mielestäni kiinnostava siinä mielessä, koska koira pääsisi toimimaan edes jotenkin sellaista vastaavissa tehtävissä kun mihin se on jalostettu. Tämä harrastus ehkä meidän osalta vähän kaatui siihen ettei pikku-Foxilla juuri ollut noutointoa, mutta myös ehdottomasti siihen että ohjaajalla ei todellakaan ollut, jos nyt vieläkään on, tarpeeksi keinoja nomekoiran kouluttamiseen. Ennen kun Foxi tuli meille muistan ajatelleeni että niihin taippareihin kutakuinkin vaan mennään, sillä se toiminta tulee hyvin paljon koiralta luonnostaan. Voi miten väärässä olinkaan! Oikeastaan kaikissa roduissa, joita olen pohtinut minua on kiinnostanut mahdollisuus rodunomaisiin harrastuksiin. Joten ehkä päästään seuraavan koiran kanssa starttaamaan nomessa :D

Mun mielestä koiralle täytyy valita sellainen harrastus, joka sille sen ominaisuuksien puolesta sopii. Foxi ei kauheasti tykkää olla käskytettävänä eikä ehkä ole myöskään kovin yhteistyöhaluinen, joten toistaiseksi mejä tuntuu sille oikein sopivalta lajilta. Lisäksi jälkien tekeminen vaatii sen verran vaivaa, että niitä tuskin ihan joka viikko tehdään, joten eipä pääse otus kyllästymään. Verisen sienen kanssa tavataan siis vielä varmasti monia kertoja!

Lisäksi tällä hetkellä haluaisin kokeilla myös rally-tokoa, jotta saataisi vähän hauskempia treenejä aikaan kun tokossa ja ehkä sitä kautta löytyisi myös se nappula, jonka mukaan yhteistyö omistajan kanssa on kivaa. Täytyykin katsella josko joku rallytokokurssi löytyisi lähistöltä. Toinen kiinnostuksen kohteeni on vepe, vesipelastus. Siksi, koska Foxi tykkää uida. Pidän ehkä tolleria vähän pienenä vepe-koirana, mutta onhan tuo oma sentään suht kookas ja useamman ihmisen "haukkumana" vahva kun mikä. Vepe jää kuitenkin odottamaan seuraavaa kesää.