Jee jee, "mahtava" sadan blogin tekstin raja tuli vastaan :D Ei tätä blogia varmaan kovin moni edes lue, mutta kunhan omaksi huvikseni kirjoittelen. Sitä paitsi mun mielestä on kiva lukea usein päivittyviä blogeja, joten yritän pitää tämän omanikin sellaisena :) Mä en myöskään halua antaa meidän elämästä, itsestäni tai Foxista, liian ruusuista kuvaa, joten kerron myös niistä ärsytyksen kohteista.
Eilen oltiin siis uuden tokoseuramme JKK:n ekoissa treeneissä. Olin sopinut että käydään näyttämässä osaamistamme kotitottis -ryhmässä, josta sitten päästään omaa tasoamme vastaavaan ryhmään.
Koko treeneihin lähtö sujui ihan päin hanuria. Kun päästin Foxin ulos ovesta ja se taisi luulla jostain syystä että lähdetään näyttelyyn ja livahti pihasta keskelle meidän kotikujaa. Kutsuin sitä ja sain houkuteltua lihapullalla niin ettei se ollut ihan keskellä kujaa. Luokse se ei tietenkään tullut vaan teeskenteli kuuroa. Lähdin kiertämään Foxia, jotta olisin saanut sen ajettua vähän enemmän meidän pihalle. Se kuitenkin luikahti takaisin kujalle. Vähän teatraalisesti marssin sitten sisälle huutaen kovalla äänellä "heihei" ja suljin oven. Kappas, pikkukettu tulikin ovelle täyttä laukkaa. Pujotin luimistelevalle ja kumartelevalle koiralle hihnan kaulaan ja vein sen autoon. Samalla pohdiskelin että alkaapas hyvin nämä treenit kun koira aloitti jo kotipihassa perseilyn.
Olin treenipaikalla hyvissä ajoin. Onneksi, sillä halusin varmistaa ettei mun ja Foxin välille jäänyt mitään kotipihan episodista johtuen. Käytiin siis kävelemässä kentän lähellä olevalla pellon keskellä olevalla polulla ja heittelin palloakin. Ei mitään probleemaa. Sitä paitsi pallo lensi pari kertaa heinikkoon niin etten nähnyt sitä. Foxi etsi sitä hyvin innokkaasti ja löysikin :) Tällaista työtä meille hakuruutuun kiitos!
Pääkouluttaja tuli parkkipaikalla mun luokse ja sanoi: "Menkää sittenkin ALO-ryhmään". Olin ihan että "täh?". Alokasluokan treeniryhmä oli hieman pienempi kun se arkitottis, jossa meidän piti alunperin käydä. Päästiin siis aloittamaan treenit puoli tuntia aikaisemmin mitä olisi pitänyt! Ja kouluttajaksi sattui vielä mun vanha tuttu niiltä ajoilta kun aloitin koiraharrastusta :)
Aloitettiin luoksepäästävyydellä. Kouluttaja, Maria nimeltään, kävi kättelemässä mua ja kysyi ollaanko kisattu. Ei olla ei, mutta keväällä on tavoitteena. Foxiin ei koskenut. Foxi olikin kiltisti sivulla, vaikka odotellessa pää hieman pyöri.
Paikkis, 2min. Foxi jäi lonkalle ja aluksi makasi tosi nätisti katsoen minua. Siitä kuitenkin huomasi, ettei ollut rivimakuuta tehnyt pitkään aikaan, sillä pää alkoi pyöriä kun tuuliviiri. Vieressä oleva jackrussell tuntui koko ajan siltä että pomppaa paikaltaan. Kerran se nousikin, mutta Foxi makasi. Saatiin kehuja varmasta makuusta ja neuvoja pään pyörimisen kitkemiseen. Pienenpieniä askeleita tai köhimistä. Varmaan ihan toimivia vinkkejä, mutta eroonhan niistäkin pitäisi joskus päästä. Taidan kuitenkin yksin treenatessa vahvistaa sitä minun katseluani ihan naksuttimella. Pään pyöriminen menee kyllä ihan sen piikkiin ettei olla rivimakuuta tehty, luulen että paranee melkeinpä itsekseen jos joka kerta aloitetaan paikkamakuulla ja tilanne tulee tutummaksi.
Seuraamista. Foxi teki tosi hyvin! Tosin kun Maria katsoi niin Foxi haahuili aluksi... Vähän riehuttamista ja sitten lentävällä lähdöllä liikkeelle. Oikeasti hienoa! Tehtiin aika lyhyt pätkä ja lihapullapalkka lensi eteen. Foxi kuulemma yllätti kun se tekikin niin hyvin vaikka aluksi tuntui olevan ihan omissa maailmoissaan(saakutin ruohokenttä!). Erityisiä kehuja myös hyvästä seuraamispaikasta. Etupalkasta tuli kysymys, siksihän me sitä ollaan käytetty kun Foxi on aikoinaan jätättänyt. Nyt saatiin vinkiksi kokeilla ylhäältä tippuvaa palkkaa, jotta saataisi koiran huomio vielä enemmän ylöspäin. Eihän se toki seuraamisessa maata nuuski, mutta ne väliajat...
Jäi oikein positiivinen mieli näistä treeneistä, jos sitä kotoa lähtemistä ei lasketa... Hienoja seuraamisia, sopivan pieni porukka, koira hyvällä mielellä, hyvä kouluttaja sekä kokeilemisen arvoisia vinkkejä!
Jotta joku ei nyt alkaisi ihmettelemään miksi koira ei halua lähteä näyttelyyn... Ollaan ehkä käyty kesän aikana pyörimässä kehissä vähän liikaakin. Nyt on jäljellä enää muutama näyttely koko syksylle, kuten meidän kalenterista voi luntata. Tahti vähenee ja ensi vuonna ei ole tarkoitus ihan näin ahkerasti kierrellä... Avoin luokka kolkuttaa jo selän takana :o
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti