Rappiolla on hyvä olla...

... vai onko? Jos suoraan sanotaan niin Foxi on ollut nyt pari viikkoa enemmän tai vähemmän rappiolla, aivan kuten tämä blogikin. Syynä tähän se että emäntä vietti kaksi viikkoa etelässä itseään grillaten ja muut perheenjäsenet hoitivat koiraa. 

Viimeisen viikon aikana Foxi on ollut veljeni lenkitettävänä. Veljen, joka ei ole koskaan ennen lenkittänyt Foxia. Se on kuitenkin päässyt pitkille lenkeille - hihnassa. Onneksi kaveri kävi pari kertaa hakemassa Foxin mukaan juoksemaan oman koiransa kanssa. Kiitos vaan!

Tavallaan oli ihan mukavaa olla hetki ilman koiraa ja sitä kaikkea mikä sen mukana tulee. Vaikkakin jälkimmäisen lomaviikon kohdalla alkoi tulla jo pikkukettua ikävä. Etenkin pari viimeistä päivää pohdiskelin ratkaisua miten saisin meidän yhteistyön sujumaan. 

Foxihan toki tekee mitä pyydetään, mutta mun mielestä siinä silti mättää jokin. Joskus se tuntuu jotenkin haluttomalta suorittamaan sille annettuja tehtäviä. Joskus taas se tekee aivan upeaa työtä. Se on mun mielestä vähän liian ailahteleva. Jos se olisi narttu saattaisin ehkä ymmärtää, mutta ei se on uros. Ja lisäksi sillä on jo ikääkin sen verran että ei tämä taida ihan murrosiän piikkiinkään mennä(ja jotkuthan ovat sitä mieltä ettei koirilla mitään murrosikää ole, on vain kädettömiä omistajia). 

Haluan selvittää mikä oikein mättää ja miten saisi yhteistyötä kehittettyä parempaan päin. Vaikka Foxilla mekaanisesti onkin esim. valtaosa tokon alo-liikkeistä hallussa niin meitä ei nähdä kisakentillä ennen kun tämä on ratkaistu. Sama pätee myös taippareihin.

Mulla on pari uutta postausideaa meidän tavallisen treenisepostuksen lisäksi. Toteuttelen niitä tässä kesän aikana :)


Lisäksi pohdin vähän meidän näyttelykalenteria. Kehän kiertäminen ei tällä hetkellä ihan hirveästi houkuta... Luvassa kuitenkin nyt Lammi, Forssa sekä Sawo Show't ja tietenkin TollerShow. Elokuullekin kyllä jotain, missä ja milloin. Tiedä sitä.