Ei. Otsikon ei ole tarkoitus matkia mitään hienoa pillitystä, vaikka hauskaa se olisikin.
Oltiin treenaamassa taas Orimattilassa Emmin ja Virpin kanssa, tällä kertaa mukana oli myös Mari miehineen. Tällä kertaa minulla oli suunnitelmana tehdä markkeerauksia variksilla, jotta riistatyöskentely vähän parantuisi ja tulisi rutiinia harmaasiipien kanssa. Toinen suunnitelma oli pitkä linja, mutta se jäi tekemättä.
Foxi oli yksinään omassa autossa ja odotti siellä ihan hiiren hiljaa. Otin Foxin pois hyvissä ajoin pois autosta ja ajattelin hieman keskittyä siirtymään. Ensin lähdettiin poispäin treenipaikalta. Meinasi mennä vähän railakkaaksi meno, mutta sitten Foxi kokosi itsensä ja kulki niin kuin toivonkin. Vasemmalla hihna löysällä ja katsoen eteenpäin. Onnistui nätisti myös niin päin että käveltiin lähemmäs treenipaikkaa.
Sitten taidettiin astua jonkun näkymättömän rajan yli nimittäin alkoi hullu kiskominen ja piipitys. Sain hieman ojentaa Foxia, jotta se rauhoittui istumaan. Vaan se pirun piipitys jatkui! Ja minä kun olen ajatellut että Foxi olisi hiljainen passikoira... Täytyypä miettiä miten tuohon ääntelyyn puuttuisi. En usko että sillä on niin paljon intoa että se kestäisi monta kertaa, jolloin ei pääse tekemään mitään.
Mutta sitten itse asiaan, eli siihen markkeeraukseen. Virpi heitti ja Foxi lähti innolla. Sitten Foxi joi jostain variksen vieressä olleesta lätäköstä ja alkoi sitten miettiä ottaakseen variksen. Eipä ottanut. Tuntemattomasta syystä se tuntui hämmentyneen Virpistä. Vaikka edellisissä treeneissä se aivan ongelmitta otti variksen, jolla Virpi leikitti Foxia. No, koira takaisin ja heitin variksen itse. Foxi epäröi lähteäkö koko linnun perään. Foxi lähti ja toikin sen vaikka joutui hieman korjailemaan otettaan. Tähän sitten lopetettiin.
Ei jäänyt itselleni oikein hyvä mieli näistä treeneistä. Edellisellä kerralla Foxi suoriutui paremmin varisten kanssa... Kai sitä vaan täytyy treenata lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti