Tämän postauksen alku on hyvin samanlainen kun lukemattomat kerrat tässä blogissa. Tänään treenattiin Tolkkisissa Minnan ja Emmin sekä koirien kanssa. Ajan kuluessa Maserati-vahvuuteen liittyy myös pieni Vappu-prinsessa, joka tänään esittäytyi meille ensimmäisen kerran.
Ennustin että Foxi on täynnä energiaa ja sitä se tuntui olevan. Aloitettiin ilman "lämmittelyitä", suoraan variksella heitetyllä markkeerausheitolla. Olen aika iloinen talvella saamastani ohjeesta käyttää vihjesanaa kun tiedän että kohta lentää riista/dami. "Tarkkana" sanan jälkeen Foxi siis osaa katsella eteenpäin eikä haahuile muuta. Heitto tuli ja päästin Foxin hakemaan. Vähän mun ihmetykseksi se ei yhtään ihmetellyt varista vaan otti sen suoraan suuhun ja lähti palauttamaan! Aivan mahtavaa! Ensimmäinen spontaani ylösotto variksella ikinä! Palautus oli vähän huono, sillä varis putosi pari kertaa, mutta Foxi kuitenkin sai sen kuljetettua mulle asti.
Seuraava heitto meni suunnilleen samaan kohtaan. Taas hieno ylösotto ja ote oli jo paaaaljon parempi, joten saatiin aivan hieno suoraviivainen palautus! Voi vitsit miten olin onnellinen ja iloinen. Foxi on edistynyt niiiiiin huimasti kesän aikana! Nykyisin se on aivan valtavan kiinnostunut variksista, siis kuolleista sellaisista.
Sitten tehtiin hakuruutua. Meillä oli kuusi varista ja tehtiin niin että vuorotellen Foxi haki ja vuorotellen Alva. Ensimmäisellä lähetyksellä Foxi varasti kun näytin sille hakualuetta, mutta annoin sen mennä. Jos se nyt kerran oli niin hurjan innoissaan niin en kyllä ala siltä iloa ainakaan toistaiseksi pilaamaan armeijatiukalla kurilla. Ensimmäinen varis löytyi hienosti.
Kun tuli toisen variksen vuoro Foxi oli ilmeisesti nostanut itselleen jo liikaa kierroksia, sillä se taisi käydä katsomassa vähän yhtä jos toistakin varista, mutta yhtään ei lähtenyt palauttamaan eikä se niitä myöskään nostanut. No, koira pois ja Alva tilalle. Sitten tuli taas Foxin vuoro, nyt nousikin sitten varis taas hienosti! Ja kyllä Foxi on parantanut myös otettaan aivan valtavan paljon.
Sitten esittelin mun keväistä hankinaani, pientä fasaaninaarasta. Foxi oli kiinnostunut, mutta ei ottanut suuhun. Hieman sain käskeä, mutta lopulta se nousi hienosti. Vähän pidemmälläkin matkalla meni ensimmäiseksi kerraksi ihan ok, otekin yllättävän hyvä.
Mä en nyt heitä kyllä sittenkään ihan täysin toivoa hukkaan siitä että Foxi joskus pääsisikin taipparit läpi. Se nimittäin on kehittynyt aivan valtavasti! Ensi kesänä treenataan taas ahkerasti ja yritetään saada pupukin nousemaan, vähän lisää hakuintoa sekä pilkunviilauksena vähän parempi ote lokista. Toki, ei me tähän lopeteta, vaan vielä on kelvollista sulanmaan aikaa jäljellä ja kyllä talvellakin pystyy ihan hyvin treenaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti