Puolihulluutta

Viime viikon perjantaina ajeltiin tutulla porukalla Emmi&Vertti, Minna&Alva ja minä&Foxi Euraan asti treenaamaan ja saamaan vinkkejä Katilta, jonka luona käytiin jo keväällä. Aikamoista hulluutta kun matkaa oli tosiaan aika monta kilometriä, vaan kyllä me onnistuttiin aikaakin kuluttamaan kun 11 aikoihin lähdettiin ja olin kotona lauantaiyönä yhdeltä.

Foxi oli vuorossa ensimmäisenä, se kun on porukasta se, jonka moottori hyytyy ensimmäisenä. Tehtiin kaksi laahausjälkeä variksilla, toinen tien toiselle puolelle ja toinen toiselle. Toisella jäljellä varis oli sellaisella paikalla ettei Foxi varmaan ikipäivänä olisi hakenut sitä, ison kiven päällä. Foxi jäljesti molemmat kivasti, mutta kiinnostus itse lintuja kohtaan oli olematon. 

Vertin ja Alvan vuorojen jälkeen oli taas Foxin vuoro. Varista. Tehtiin ihan tylsiä nostoja ja kun ne alkoivat sujua niin välinoutoja. Ei mitään ongelmaa niissä. Sitten tulikin varmaan meidän treenien suurin kompastuskivi, muistinouto ihanalla harmaasiivellä. Ensimmäiset kerrat Foxi lähti innolla mutta kun tajusi että varis täytyy ottaa suuhun niin jäikin sitten tehtävä suorittamatta. Kokeiltiin kyllä kaikkea, jotta olisi se varis saatu ylös: uudelleen vientiä, variksen nostoa ja heiluttamista, määrätietoisempaa käskyä... Lopulta sitten saatiin suoritus, jossa Foxi meni taas variksen lähelle mutta jäikin maahan makaamaan. Tämän jälkeen kun vielä yritettiin "nyt perhana se varis on saatava" asenteella niin koira ei hievahtanut käskyistä huolimatta viereltä mihinkään vaan käänteli vaan päätään poispäin. Ei ihan Foxin juttu noi varikset.

Sitten taas taukoa ja pupua. Oikeaan kaniinhan ei tietenkään voinut koskea, mutta vieras keinokani ei tuottanut ongelmia. Sitten Kati veti ilmeisesti aika pitkän jäljen niin etten lähetyksen jälkeen juuri nähnyt mitä koira tekee ja missä se menee. Kauan odoteltiin, mutta voi miten palkitsevaa oli nähdä tuo otus juoksemassa täysiä keinokanin kanssa mun luokse! Etenkin kun aikaisemmat suoritukset olivat mitä olivat.

Sitten siirryttiin järven rantaan. Mun toive olikin että vähän puututtaisiin Foxin vesityöhön, sehän ui kyllä, mutta palauttaa ei tahdo ja sen on myös ravisteltava(ja pudotettava) melkein heti kun jalat yltää pohjaan. Vesi kyllä laittoi Foxilla kierrokset johonkin sataankahteenkymppiin, maalla se on aina rauhallinen. Odottelua että koira rauhoittuu heittodamin jälkeen ja hiljaisuudesta pääsi noutamaan. Damin kanssahan se olisi mennyt johonkin puskaan mutta meistä taisi lähteä niin paha ääni että taisi se sen lähemmäs ainakin tuoda. 

Nyt meille lääkkeeksi hauskaa toimintaa varisten kanssa sekä vedessä luoksareita ja välinoutoja hallinnan parantamiseksi.