Okei. Ehkä tuo otsikko ei ole ihan oikein, en tiedä oliko siinä metsässä susia vai ei. Eurassa kuitenkin treenattiin ja sielläpäin on käsittääkseni susia, joten antaa olla.
Otettiin koirat autosta ja Foxi oli juuri sellainen kun kuvittelinkin. "Jeejee, leikkimään!" se on Foxin huikaiseva "työasenne" kun yritetään treenata sukulaisten kanssa. Nyt kouluttajamme Kati näytti keinon miten saan koiran lopettamaan. Ja hei! Nehän toimi! Mulla oli koira joka istui hiljaa noutajahihna löysällä vaikka sisko ja veli olivat vieressä. Lisäksi kaikki siirtymät se kulki tosi nätisti mun vasemmalla puolella.
Tehtiin tehtäviä yksi koira kerrallaan muiden odottaessa autossa. Tehtävänä oli ensin tehdä tavallinen luoksari ja sen jälkeen toinen, jossa koiran annettiin poimia dami matkalta mukaan. Foxin luoksari oli kyllä aika huono. Tuollaisessa koulutustilanteessa se tulee aina mun luokse, mutta nyt pyyhkäisikin ohi! Uusi yritys ja vähemmän ohjaajan tinasotilasmaista pönötystä niin toimi. Välinoudon Foxi juoksi ensiksi ohi, toisella kerralla poimi damin mukaan. Olisi varmaan ensimmäisellä kerralla ottanut damin, mutta mun vika. Käytin nimittäin vaan luoksarikäskyä, jos olisin käskenyt noutamaan niin olisi kyllä ottanut damin mukaan.
Sitten tehtiin noutoharjoitusta, jossa käytiin koiran kanssa viemässä dami ja sen jälkeen lähetettiin noutamaan. Se onnistuikin kivasti ja saatinkin heti kokeilla hieman haastavampaa tehtävää. Ensin vietiin dami koiran kanssa ja sitten käännyttiin ympäri ja viedyn damin vastakkaiseen suuntaan heitettiin markkeeraus. Tässä vaiheessa muistin käyttää valmistelukäskyä, joten Foxi osasikin odottaa heittoa. Mun ei tarvinnut valmistelukäskyn jälkeen kuin sanoa "tuo" ja koira lähti! En heilauttanut sormeanikaan! Ollaan siis ainakin vähän kehitytty :) Sitten käännös viedyn damin suuntaan. Lähetin Foxin "eteen" -käskyllä ja sekin toimi! Kivasti vauhtia ja suoraviivainen eteneminen. Hienosti suoriuduttu!
Sitten ihmeteltiin kanidamia. Foxi tavallaan tykkää siitä, mutta hienostelee ja ei voi ottaa painavaa&roikkuvaa suuhun. Lopulta herälteltiin koirassa kateutta ja se sai katsella siskonsa noutavan kanidamia.
Näistä treeneistä jäi erityisesti mieleen heti alun osuus siitä, miten koiran mieliala täytyy saada oikeaksi. Ei siis mitään vetämisiä tai haaveita edes siitä että pääsisi leikkimään. Lisäksi mieleen jäi hyvin myös se että treenit tulee suunnitella etukäteen. Ei joka kerta niitä samoja juttuja! Alun rauhoittumisen jälkeen Foxia saa myös innostaa, leikittää ja riehututtaa, jotta siihen saisi vähän enemmän virtaa ja vauhtia. Lisäksi Foxi tarvitsee häiriötreeniä. Ja paaaaljon riistatreeniä.
Kiitos hyvistä treeneistä kouluttaja-Katille ja treenikavereille! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti