Treenipaikkana tälläinen hiekkakuoppa, ei oikeasti ole näin ihana miltä kuvassa näyttää |
Aloitettiin yhdellä aika helpolla maanoudolla ihan vaan muistin virkistykseksi. Lisäksi tietenkin häiriönä oli ihana elementti, vesi. Tämän kanssa ei ollut mitään ongelmia :)
Sitten itse asiaan eli siihen vesityöhön. Heitin damin aika lyhyen matkan päähän veteen ja vielä niin ettei tarvinnut uida sen noutamiseksi. Foxi oli mulla narussa, koska halusin estää sen että ei palauta sitä vaan livistää johonkin. Hyvä haku mutta palauttaessa tökkäsi johonkin oksaa, dami putosi ja sitten olikin vain kuivan maan palautus. Täytyi käskeä uudelleen tuomaan, mutta onnistui.
Tehtiin sitten vähän syvemmällä edelleen narussa. Oikein hyvä veteenmeno ja mun yllätykseksi palautti suoraan mun käteen! En tiedä oliko vaikutusta sillä että olin kyykyssä vai onko Foxi oppinut että damit täytyy tuoda minulle käteen mahdollisimman pian.
Sitten otin narun pois, koska se oli tosi epäkätevä ja ajattelin luottaa koiraan. Heitto taas veteen ja kun Foxi oli tulossa takaisinpäin niin aika paljon käskytin sitä vähän palautusta varmistellen. Hieno oli!
Takaisin piti kuitenkin palata, koska se dami jäi veteen. Se oli jo ajautunut joidenkin vesikasvien sekaan ja lähemmäs lammikon toista, vähän vaikeampaa rantaa. Kierrettiin toiselle puolelle ja molskautin kiven damin viereen ja sitten Foxi noutikin sen tosi nätisti. Tosin joutui palauttamaan kalliolle, ja vähän lipsui ja dami putosi, mutta antoi sen kuitenkin kun oli itse päässyt kuiville.
Mua niin ärsyttää kun Foxin on heti uituaan päästävä pyörimään. Tosi mukava tapa kun kyse on tosiaan tuuheaturkkisesta koirasta ja hiekkakuopasta. Jonkinlainen sijaistoiminto ilmeisesti... Lisäksi mua ärsyttää omalta osaltani se että en tajunnut lopettaa noita treenejä siihen onnistumiseen. Okei, saatiin se viimeinenkin nouto lopulta mulle, mutta vähän kyllä täytyi suutahtaa ensin(enkä mitenkään ole siitä kyllä ylpeä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti