Sunnuntaina illalla n.22.00 aikaan äiti toteaa että Foxi kuolaa aivan tosi tosi paljon. Totesin että katsotaan tilannetta ja menin suihkuun. Suihkun jälkeen äiti sanoi että tilanne ei ole helpottunut yhtään, koira oli kakannut hermostuneena, sen vatsasta kuului ääntä ja suusta tuli vaahtoa. Ei kulunut kauaa kun Foxi oksensi koko mahansa tyhjäksi. Ajateltiin että josko se nyt helpottaisi, mutta ei helpottanut. Sitten alettiin etsiä netistä päivystävän eläinlääkärin numeroa ja nopeasti ei löydetty muuta kuin Viikin eläinklinikan puhelinpäivystyksen numero. Soitettiin sinne ja kerrottiin mikä tilanne täällä oli. Hieman epävarmaa oli että mistä oireet olivat tulleet mutta epäiltiin että Foxi oli syönyt jotain myrkyllistä. Lupasivat soittaa hetken kuluttua uudelleen Viikistä.
Foxin tila vaikutti huononevan, sillä se ripuloi ihan totaalisen vesirpulia. Vaisu se oli, mutta se on aina iltaisin rauhallinen. Suusta tuli kuolaa ja vaahtoa ja mahasta kuului vielä ääntä. Päätin että nyt lähdetään sinne eläinklinikalle Viikkiin. Juuri kun olimme päässeet ulos Viikistä soitettiin ja käskettiin antamaan koiralle lääkehiiltä. Samalla kävi ilmi että meidän ei tarvitse lähteä ajamaan sinne ja että Eläinsairaala ei edes ole meidän päivystävä eläinlääkärimme. Apteekit olivat kiinni(lähin olisi ollut Helsingissä) ja meiltä ei löytynyt lääkehiiltä kotoa. Äkkiä alettiin soittelemaan läpi lähistöllä asuvia tuttuja(sunnuntaina 23.00!), josko joltain löytyisi lääkehiiltä. Onneksi yhdellä äidin kaverilla oli avaamaton purkki kotona varmuuden vuoksi. Annettiin Viikistä puhelimessa saatujen ohjeiden mukaan Foxille hiiltä ja toivottiin että tilanne rauhoittuisi. Etsin vielä netistä vastaisuuden varalle alueemme päivystävän eläinlääkärin puhelinnumeron.
Foxi oli tosi väsynyt ja alkoikin nukkumaan. Seurasin sitä vielä hetken ja aloin itsekin nukkumaan. Seuraavana aamuna Foxi oli aivan kuivuneessa kuolassa ja väsynyt(se on aamu-uninen normaalistikin). Pesin Foxin ja annoin sille aamuruuan. Sitten se alkoi tyytyväisenä nukkumaan(kuten aina aamuisin). Tilanne oli ohi. Onneksi.
Tästä kokemuksesta viisastuneena etsin kännykkään päivystävän ELL:n puhelinnumeron niille alueille missä kesäisin liikutaan. Ja kerään sen koirien ensiapupakkauksen(suunnitteluasteella aikaisemmin mutta nyt tasan ryhdyn tuumasta toimeen) ja vielä katson että mitä kaikkea tuo hölmö koira oikein suuhunsa ulkoa laittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti