Sunnuntaina iltapäivällä kävin vähän puuhastelemassa Foxin kanssa tossa läheisen koulun kentällä. Kerrankin mulla oli jonkin asteinen suunnitelma, tarkoituksena oli tehdä luoksetuloa ja seuraamista.
Luoksaria oli tarkoitus tehdä niin että lähetän Foxin eteenpäin kosketusalustalle ja kutsun sitten takaisin. Ensimmäisellä lähetyksellä meni tavallista hitaammin(ei ehkä tajunnut alustaa?) alustalle. Kutsuin takaisin ja tulikin hieman haahuillen ja ravilla. Pari uutta yritystä tähän tyyliin. Vauhti alustalle mentäessä hyvä mutta takaisin tuleminen yhtä haahuilua. Se siitä hienosta luoksaritreeni-ideasta...
Kokeilin jättämällä koiran istumaan ja sitten kutsuin luokse. Vauhti oli erinomainen eikä aikaisemmasta haahuilusta tietoakaan. Pari toistoa näin ja jäi luoksaritreenistä parempi mieli. Nyt täytyy vielä opettaa kisaluoksetuloon oma käsky, sillä muu perhe käyttää aika kivasti "tänne" -käskyä ja vaatimustaso ei ole silloin mikään kovin huikea.
Seuraamista tehtiin imuttamalla. Seuraamisen ideahan Foxille on jo selvä ja asentokin suurimmaksi osaksi melko hyvä. Toisaalta lähtee poikittamaan aika helpolla. Tehtiin lyhyitä pätkiä(yleensä ahnehdin) ja palkka suorasta seuraamisasennosta. Onnistui ihan hyvin, tosin lähtee melko helpolla poikittamaan.
Treenien lopuksi keksin kokeilla paikkamakuuta ALO:n matkalla ja ajalla. Koira jäi makaamaan tyytyväisenä paikoilleen. Kävin palkitsemassa joskus 30s tienoilla. Aikaa oli jäljellä joku 10s ja koira pomppasi iloisena ylös ja tuli laukalla mun luo. Olin hieman ihmeissäni, koska tuo ei ole KOSKAAN noussut paikkamakuusta vaikka olisinkin käynyt jossain niin ettei se näe minua. Tehtiin uudellen 20m matkalla ja minuutin verran, vaan siksi että halusin onnistuneen suorituksen loppuun. Koira makasi ryhdikkäästi tuijottaen minua. Palkkasin puolivälissä ja palasin takaisin 20m päähän. Tämä sujuikin jo ihan moitteettomasti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti