Back in rally business

Kirjoittelin meidän kuulumisia menneen vuoden ajalta edelliseen postaukseen, mutta jospa nyt siirryttäisi ajantaisempaan menoon.

Zoran kanssa on tosiaan nyt puolisen vuotta treenattu rallya. Me ollaan molemmat kehitytty hirveästi keväästä ja mun ohjaamiseen on tullut säännönmukaisuutta, mitä siinä ei jossain vaiheessa ollut. Tämän seurauksena on tainnut myös koiran itsevarmuus ja osaaminen kasvaa. Näinpä aloin kesällä katsella Virkkua. Yksiin kisoihin missasin ilmon, mutta toisiin saatiinkin kisapaikka! Olin kyllä ajatellut, etten halua kisata ulkona, mutta niin vaan mentiin kuitenkin ulkokisoihin. 

Ajelin ihmeen myöhään kisapaikalle, yleensä näihin koirakinkereihin saa lähteä aika aikaisin. Meillä alkoi rataantutustuminen hieman ennen kahtatoista ja matkaa kisapaikalle oli hurjat 15 min. Ilmoittauduin ja menin katsomaan millaisen radan Hannele Pirttimaa oli meille kehittänyt.

Rata näytti jotenkin yllättävän lyhyeltä ja periaatteessa aika meille sopivalta. Siellä vain oli kylttinä istu-seiso-kierrä koira -kyltti, joka ei meillä oikein ole meinannut onnistua jostain syystä. Tosin tämän tiedostin ja olin sitä treenaillut etukäteen. Toinenkin murheenkryynikyltti tuolla radalla oli, nimittäin pyörähdys. Zora ei välillä oikein meinaa lähteä pyörähtämään.

Katselin alokasluokan loppuun ja sitten menin pissattamaan sekä Zoraa että kannustusjoukoissa olevaa Foxia. Virittelin vähän Zoraa ja tein seuraamispätkiä ja noita kylttien tehtäviä. Sitten oli rataantutustumsen vuoro. Kylläpä se aika tuntuikin menevän nopeasti! Silti rataantutustumisesta jäi hyvä ja luottavainen fiilis. Erityisesti rata tuntui jotenkin lyhyeltä. En tiedä oliko, mutta siltä se tuntui.

Meidän suoritusvuoro oli toiseksi viimeisenä. Katselin luokan ensimmäisten koirien suorituksia ja sitten hain Zoran lähemmäs koepaikkaa, jotta se tajuaa että paikalla on muitakin koiria. 

Lopulta tuli meidän lähtövuoro. Rata tuntui sujuvan todella sujuvasti ja en keksinyt että olisi ollut tarvetta uusia mitään. Koira kulki nätisti mukana ja jopa nuo ongelmaliikkeet onnistuivat meiltä hienosti! Ihan erilaista suorittamista sillä ainakin oli kun niissä meidän viimeisimmissä alo-kisoissa. Itseäni miellyttävää tekemisen "raivoa" ja intoa löytyi.

Pian meidän vuoron jälkeen luettiinkin jo tulokset! Kätevää olla loppupäässä, niin ei tarvitse niitä odotella kauaa. Tuloksia alettiin lukea ja odottelin meidän nimeä mainittavaksi kunnes: "Haluan antaa tänään tuomarin palkinnon päivän ehdottomasti iloisimmalle suorittajalle. Muutkin olivat kyllä iloisia, mutta tämä oli iloisuudessaan aivan ylitse muiden!" ja sitten meidän nimi mainittiin! 

Pisteitähän meille kertyi 88, joista kaksi kontrollista (ilmeisesti jotain onnen pomppuja tai jotain, ei ole videota niin en tiedä) ja kymppi siitä että tein heti alussa kolmanteen kylttiin yhden istumisen liikaa. Hupsista! Zoralle siis 98 pistettä, ohjaajalle 90. En tosiaan radalla ollut edes tajunnut koko asiaa, jos olisin, niin uusiahan tuo kyltti olisi ehdottomasti kannattanut.

Tuntuu että leijailen tämän meidän avoimen luokan korkkauksen jälkeen edelleen vähän pilvissä. Tuon koiran kanssa yhdessä tekeminen on vain ihan parasta! Sillä on aivan mahtava työmotivaatio, se haluaa tehdä mun kanssa, miellyttää mua, on iloinen ja innokas ja kaiken kruunuksi vielä palkittavissa sekä leluilla, sosiaalisella palkalla ja ruualla. Mahtava harrastuskaveri!