Sivut

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Joskus olisi helpompaa...

... asua yksin. Tai siis kaksin koiran kanssa. Tai no, voisi tietenkin joku miespuoleinenkin olla, mutta ei siitä sen enempää. Mä olen oikeastaan jo sen ikäinenkin että ei olisi suuri ihme että muuttaisin pois kotoa. Eli siis me asustetaan vielä vanhempien nurkissa siskon ja veljen riemuna ja raivona. 

Isällä etenkin on jonkinlainen(muinainen) käsitys koiran kouluttamisesta. Se opetti nuoruudessaan siskonsa(joka lopulta kyllä oli isän) koiralle kaikenlaista. Kun Foxi oli pentu niin me kyllä pari kertaa otettiin yhteen siitä miten koiraa tapakoulutetaan ja miten ei. Ne asiat tapahtuivat silloin ja niistä ei ole havaittavia jälkiä missään. Ärsyttää kyllä nykyisinkin muutamat asiat isässä ja koiran "koultutamisessa". 

Asutaan omakotitalossa ja Foxi vahtii tätä jonkin verran. Pihalla ei juurikaan, mutta sisällä siitä lähtee ainakin pelottava ääni. Siis ajatellen jotain murtovarasta :D Aina se ei hauku omaa kotiväkeä, mutta joskus haukkuu. Tämän viikon episodi oli sellainen että Foxi ryntäsi haukkumaan ovelle ja ehti jo lopettaakin. Sitten isä mönkii työhuoneesta ja sanoo minulle vihaisesti "en kyllä yhtään tykkää tuosta tavasta, se täytyy saada pois!" ja jatkaa matkaa Foxin luo joka on ollut jo 5min hiljaa. Sitten kova karjaisu "HILJAA!!" ja koira varmaan oppii ihan hirveästi... Eipä kyllä Foxi korvaansakaan tainnut lotkauttaa. 

Silti isä kyllä tykkää Foxista hirveästi ja jaksaa aina kehua kuinka sitä voi pitää irti missä vaan(tästä kohta lisää) ja se ei varastele tai livahda ovesta ulos ilman lupaa. Isä käy Foxin kanssa juoksulenkeillä ja pitää aina irti. Siis sellaisissakin paikoissa, joissa minulla ei kävisi mielessäkään(ja mullakin se panta sujahtaa aika helposti pois koiran kaulasta). Kävipä sitten episodi että isä oli lenkillä ja tuli sitten kotiin kysyen että onko koiraa näkynyt :D Joo, ei todellakaan ollut siinä vaiheessa yhtään hauskaa kun kyseessä oli lenkki, joka kulkee junaradan viertä. Sitten lähdettiin koiraa etsimään ja se löytyikin heti kun palattiin katoamispaikalle. Tämän jälkeen saarnattiin siitä että vaikka koiraa pitää irti ja se saa mennä vapaammin niin kyllä sitä hittovie tarvitsee vähän katsella missä se menee!!! Ja siis tämä saarna oli mun puolelta. 

Äiti sitten :D Kyseessä ehkä maailmanhistorian hömelöin koiraihminen! Äiti oli meistä se, joka eniten vastusti koiran ottamista, mutta lopulta(6v taivuttelun jälkeen!) myöntyi. Ja tietenkin pieni tollerinpallero pehmitti välittömästi äidin sydämmen. Jos en olisi huolehtinut Foxin kasvattamisesta ja kouluttamisesta niin se voisi olla kyllä pelkästään äidin käsissä aika... mielenkiintoinen tapaus. Äidillä ei ole Foxin silmissä ole minkäänlaista auktoriteettia. Tai no, ainakin olen aika varma siitä. Liikaa lässytystä ja maanittelua ja inhimillistämistä. 

Äiti on aivan varma että Foxi ymmärtää kaiken meidän puheen. Joo, niin varmaan :D Muuankin karkureissun jälkeen "Voivoi Foxi, olitpa tuhma poika. Nyt taitaa sinun irti juoksemiset loppua". Totesin vaan että eipä tainnut A. koira montaa sanaa ymmärtää B. muistella menneisyyttä. Sitä ei  meinaa kestää enää :D Lässytyksen aste on aivan valtava! 

Äiti on kyllä paljon vastaanottavaisempi kaikelle mun antamalle palautteelle kun isä. Tai no, olen ehkä 1000 kertaa käskenyt lopettaa lässyttämisen(mun mielestä se kuulostaa kauhealta). Kerran käskin äitiä tosissaan suuttumaan Foxille, jonkun koiran apinoinnin jälkeen. Meinasin revetä, ei todellakaan toiminut. Mutta siis oikeasti tarkoitin näitä koulutuksellisia asioita. Minä siis kyllä koulutan Foxia ja opetan kaikenlaista, mutta esim. ohituksissa toimimisesta olen neuvonut ja äiti noudattaakin niitä ohjeita, toisin kun jotkut muut meidän perheessä. 

Sen jälkeen kun olen valittanut vanhemmista(sisko ja veli eivät ollenkaan niin pahoja) niin voin kyllä sanoa, että oikeasti on ihan mukava asua kotona :) Joskus jos on kiire voi pyytää jotain muuta(äiti lähinnä) lenkittämään koiran eikä tarvitse murehtia jos tulee pitkä päivä(valmennuskurssi+muutama tunti töissä, tai pitkä päivä kirjastolla) siitä että koiran rakko räjähtää. Saati sitten kun ei itse ole ihan terve, ei tarvitse lähteä kuumeisena(okei, ei kyllä ole ollut kuumetta kertaakaan Foxin meillä olon aikana) lenkille. Sitä paitsi meidän kämpiltä pääsee helposti metsään(eikä siis asuta missään landella) ja omalle pihalle. Epäilen että joskus kun muutan niin samoja ylellisyyksiä ei heti ole tarjolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti