Perinnehommia

Jostain syystä meillä taitaa olla vain yksi näyttely, missä olemme käyneet joka ikinen vuosi. Toller Show:sta olemme olleet parina vuonna pois, samoin Messarissa ei olla ihan joka vuosi taidettu olla. Missä kuitenkin aina ollaan oltu on Suome Noutajakoirajärjestön erikoisnäyttely. Se on toki alunperin aina ollut suht lähellä meitä, kun asuttiin etelässä. Nyt kun matka on hieman pidempi, meidät on sinne houkutelleet kiinnostavat tuomarit. 

Niinpä siis perjantaina 27.9. Foxi kävi meillä töissä toimistokoirana ja töistä suunnattiin junalla kohti etelää. Oli kyllä tunnelmaa lemmikkivaunussa kun se oli ihan täynnä ja isojakin koiria joutui tunkemaan omiin jalkoihin. Onneksi meillä oli ison koiran paikka, missä Foxi nukkui matkan omassa häkissään rauhassa.

Lauantaina kurvattiin tuttuun Tuuloksen parkkihalliin. Belgialaisen Rudy Feyaertsin kehä oli myöhässä, joten saatiin rauhassa odotella tollereiden alkua. Kun tollerit sitten alkoivat ei tuomarin arviosta ihan saanut kiinni punaisesta langasta. Lisäksi hassua oli, ettei tuomari juoksuttanut enää ollenkaan kilpailuluokassa.

Veteraaniuroksissa oli neljä koiraa Foxi, Vertti, Paavo ja Nemo. Sukulaispoikia kaikki toisilleen. Foxi oli aika pideltävä ensimmäisellä yhteisellä kierroksella, meinasi olla vanhalla herralla hieman hauskaa! Arvosteltavana joutui seisomaan yllättävän kauan. Foxi sai laatuarvosanaksi erinomaisen. 

Nopeasti alkoikin kilpailuluokka, jossa tosiaan ei muuta tehty kun seisotettiin. Tuomarin katseli vanhoja herroja aikansa kunnes alkoi sijoittaa niitä. Paavo voitti, Vertti oli toinen, Nemo kolmas ja Foxi neljäs. SA:n kanssa tuomari oli tiukka, ei antanut sitä yleensä kuin luokan voittajalle ja ei tehnyt poikkeusta tällä kertaa. Näin siis vain Paavo sai SA:n.

"Typey dog with lovely head and expression. Would like to see slightly better lay-back of shoulder. Good bone and substance. Good depth of brisket. Well angulated behind. Still in lovely coat and condition. Moved happily"

Hyvin Foxin näköinen arvostelu ja itseasiassa ihan hyväkin jopa! Mieltä lämmittää kommentti hyvästä kunnosta, vaikka välillä meinaa unohtaa että tuo koira on jo pian yhdeksän! 

Zoran jälkeläisistä paikalla oli Dori Lappeenrannasta, joka sai hienosti erinomaisen junnu-nartuissa ja sijoittui kolmanneksi. Iloinen ja vauhdikas esiintyjä. Eikä ollut juurikaan ihmeissään sisänäyttelyssä.

Rotunsa parhaaksi valittiin Emmin Ruuti ja VSP oli urokset voittanut Koda. 

Foxin kanssa osallistuttiin sekä Dinan jälkeläisryhmään sekä Banietta's kasvattajaluokkaan, jossa oli mukana Paavo, Foxi, Vertti ja Sylvi. Jälkeläisryhmiä oli kaksi, toinen oli Railin nuorehko ryhmä ja Dinan ryhmä taas koostui veteraaneista (jotka muuten olivat kaikki inttivalioita!). Sekä Dinan jälkeläisryhmä että kasvari saivat kunniapalkinnon ja olivat rotunsa parhaita. 

Rotukehä venyi aika myöhään, joten meidän ei kovin kauaa tarvinnut odotella isoa kehää. Isossa kehässä Dinan jälkeläisryhmä sijoittui kolmanneksi ja kasvattajaluokka neljänneksi. Olemme muuten tainneet useampana vuonna sijoittua ainakin jommalla kummalla ryhmällä noissa SNJ:n isoissa kehissä. Tämä oli viimeinen kerta kun Dinan jälkeläisryhmää esitettiin, kiva saada sille hieno kruunu! 

Syyskuun rallailut

Syyskuussa tosiaan vaihdettiin Zoran kanssa uuteen rallytokoryhmään. Tässä porukassa olisikin sitten tarkoitus treenailla koko syksy, talvi ja kevätkin. Tasoltaan ryhmä on voittaja-tasoinen. Ehkä meidän tämänhetkiselle osaamiselle hieman haastava, mutta pidemmällä tähtäimellä varmastikin oikein järkevä ryhmä meille. 

Kouluttajat osoittautuvat heti varsin vaativiksi. Ensimmäisellä kerralla tehtiin vain avoimen luokan rata, jotta koulutajat näkivät meidän tason. Seuraavalla kerralla pätkä jostain radasta. Sitten jälleen voi-radan pätkää ja lisäksi oikealla seuraamisen alkeita ja nyt viimeisimmän kerran taas voi-radan pätkään ja voittajaluoka käännöksiä (2x saksalainen, molemmat täyskäännös vasemmalle ja oikealle).

Etenkin toisella kertaa Zora oli ehkä vähän liian innoissaan radalla ja ääntä meinasi lähteä vähän liikaakin. Saatiinkin hyviä vinkkejä esim. siitä miten lähtöön kannattaa tulla. Nyt kun pari kertaa olen kokeillut, niin se itseasiassa on jopa toiminutkin! Aiemmin  tehtiin niin, että tultiin vain kyltille ja otin hihnan pois. Nyt saatiin vinkki, että voi vaikka tehdä jo pari käännöstä ja jotain muuta pientä ennen kun sille lähtökyltille edes tulee, jotta se lähtö ei olekaan ensimmäinen tehtävä. 

Oikealla seuraamista ollaan treenattu aivan hävettävän vähän. Täytyisi todella ottaa itseä niskasta kiinni sen kanssa. Ei sen opettaminen kuitenkaan sen kummallisempaa ole, kun vasemmalla puolella seuraamisenkaan. Oikealla seuraamisen alkeita opetellessa saatiin myös määräys treenata takapäätä. Plaah! 

Viimeisimmän kerran treenattiin tosiaan voi-luokan käännöksiä. 2 x saksalainen tuntuu helpolta meille, mutta nuo kaksi muuta käännöstä ovat kyllä aivan katastrofeja. Tai no, eipä koiralta voi mitään osaamista olettaakaan kun omistaja ei niitä ole opettanut. Täytyisi nyt näidenkin kanssa hieman ryhdistäytyä ja kuulemma edelleen treenata sitä takapäätä.

Meillä osoittautui myös murheenkryyniksi kolme askelta peruuttaen. Olen ajatellut että kyllä se koira siinä tulee kun sitä käsketään seuraamaan (ja sehän käytännössä tarkoittaa vasemman jalan vierellä kulkemista). Vaan eipä se ottanut onnistuakseen. Tätä täytyisi varmaan kotona treenata takapalkalla ja ottaa joku muu käsky, ettei mennä sabotoimaan meidän seuraamista.

Työtä todella siis riittäisi ennen kun meillä olisi mitään asiaa voittaja-luokan kisoihin. Tosin eipä meillä sinne ole edes osallistumisoikeutta vaan ensiksi pitäisi saada ne pari hyväksyttyä tulosta avosta.

Back in rally business

Kirjoittelin meidän kuulumisia menneen vuoden ajalta edelliseen postaukseen, mutta jospa nyt siirryttäisi ajantaisempaan menoon.

Zoran kanssa on tosiaan nyt puolisen vuotta treenattu rallya. Me ollaan molemmat kehitytty hirveästi keväästä ja mun ohjaamiseen on tullut säännönmukaisuutta, mitä siinä ei jossain vaiheessa ollut. Tämän seurauksena on tainnut myös koiran itsevarmuus ja osaaminen kasvaa. Näinpä aloin kesällä katsella Virkkua. Yksiin kisoihin missasin ilmon, mutta toisiin saatiinkin kisapaikka! Olin kyllä ajatellut, etten halua kisata ulkona, mutta niin vaan mentiin kuitenkin ulkokisoihin. 

Ajelin ihmeen myöhään kisapaikalle, yleensä näihin koirakinkereihin saa lähteä aika aikaisin. Meillä alkoi rataantutustuminen hieman ennen kahtatoista ja matkaa kisapaikalle oli hurjat 15 min. Ilmoittauduin ja menin katsomaan millaisen radan Hannele Pirttimaa oli meille kehittänyt.

Rata näytti jotenkin yllättävän lyhyeltä ja periaatteessa aika meille sopivalta. Siellä vain oli kylttinä istu-seiso-kierrä koira -kyltti, joka ei meillä oikein ole meinannut onnistua jostain syystä. Tosin tämän tiedostin ja olin sitä treenaillut etukäteen. Toinenkin murheenkryynikyltti tuolla radalla oli, nimittäin pyörähdys. Zora ei välillä oikein meinaa lähteä pyörähtämään.

Katselin alokasluokan loppuun ja sitten menin pissattamaan sekä Zoraa että kannustusjoukoissa olevaa Foxia. Virittelin vähän Zoraa ja tein seuraamispätkiä ja noita kylttien tehtäviä. Sitten oli rataantutustumsen vuoro. Kylläpä se aika tuntuikin menevän nopeasti! Silti rataantutustumisesta jäi hyvä ja luottavainen fiilis. Erityisesti rata tuntui jotenkin lyhyeltä. En tiedä oliko, mutta siltä se tuntui.

Meidän suoritusvuoro oli toiseksi viimeisenä. Katselin luokan ensimmäisten koirien suorituksia ja sitten hain Zoran lähemmäs koepaikkaa, jotta se tajuaa että paikalla on muitakin koiria. 

Lopulta tuli meidän lähtövuoro. Rata tuntui sujuvan todella sujuvasti ja en keksinyt että olisi ollut tarvetta uusia mitään. Koira kulki nätisti mukana ja jopa nuo ongelmaliikkeet onnistuivat meiltä hienosti! Ihan erilaista suorittamista sillä ainakin oli kun niissä meidän viimeisimmissä alo-kisoissa. Itseäni miellyttävää tekemisen "raivoa" ja intoa löytyi.

Pian meidän vuoron jälkeen luettiinkin jo tulokset! Kätevää olla loppupäässä, niin ei tarvitse niitä odotella kauaa. Tuloksia alettiin lukea ja odottelin meidän nimeä mainittavaksi kunnes: "Haluan antaa tänään tuomarin palkinnon päivän ehdottomasti iloisimmalle suorittajalle. Muutkin olivat kyllä iloisia, mutta tämä oli iloisuudessaan aivan ylitse muiden!" ja sitten meidän nimi mainittiin! 

Pisteitähän meille kertyi 88, joista kaksi kontrollista (ilmeisesti jotain onnen pomppuja tai jotain, ei ole videota niin en tiedä) ja kymppi siitä että tein heti alussa kolmanteen kylttiin yhden istumisen liikaa. Hupsista! Zoralle siis 98 pistettä, ohjaajalle 90. En tosiaan radalla ollut edes tajunnut koko asiaa, jos olisin, niin uusiahan tuo kyltti olisi ehdottomasti kannattanut.

Tuntuu että leijailen tämän meidän avoimen luokan korkkauksen jälkeen edelleen vähän pilvissä. Tuon koiran kanssa yhdessä tekeminen on vain ihan parasta! Sillä on aivan mahtava työmotivaatio, se haluaa tehdä mun kanssa, miellyttää mua, on iloinen ja innokas ja kaiken kruunuksi vielä palkittavissa sekä leluilla, sosiaalisella palkalla ja ruualla. Mahtava harrastuskaveri! 

Long time no see... Kuulumisia!

Aika lailla vuosi on päässyt vierähtämään edellisestä blogipäivityksestä, joka oli aivan samanlainen kuulumis- ja tulosoksennus kun mitä tämäkin päivitys tulee olemaan. Olen jo monta kertaa todennut olevani tosi laiska päivittämään blogia, mutta en siltä halua hävittää tätä. Onhan tähän oikeastaan taltioitu käytännössä Foxin koko elämä. Luvassa pitkä postaus meidän vuoden tapahtumista, be prepared ja hae evästä valmiiksi!

Lähdetään liikkeelle melko pian edellistä postausta seuranneista tapahtumista. Syyskuun lopussa suunnattiin auton nokka kohti etelää. Samalla reissulla Zora jäi Virpille synnytystä varten ja Foxin kanssa suunnattiin kohti perinteeksi muodostunutta SNJ:n päänäyttelyä Hämeenlinnassa.

Tollereilla oli tuomarina Lena Hägglund Ruotsista. Foxi kilpaili viimeisen kerran valioluokassa saaden erinomaisen ja sijoittuen valioluokassa kolmanneksi. Tulokset jäivät hieman himmeämmiksi kuin edellisvuoden jättipotti PU1-palli. Osallistuimme myös Dinan jälkeläisluokkaan, joka oli toisiksi paras saaden kunniapalkinnon. Jälkeläisluokissa voiton vei Railin jälkeläisryhmä, jonka koirat ovat kaikki sukulaisia Foxille jollain tapaa. Esitimme myös kasvattajaluokan, jonka kanssa oltiin rotunsa paras. Tämä tarkoitti siis pitkähköä päivää, sillä jäimme odottelemaan ryhmiä. Kyllähän se kannattikin, kasvattajaryhmä sijoittui kolmanneksi! Takaisin äidin luokse Järvenpäähän ajellessa missasin kriittisen risteyksen ja jouduin ajelemaan "hieman" kiertoreittiä Lahden kautta. 

"Rejäl champion hane med fin rastypiska detaljer. Kraftult, maskulint huvud. Trevlig uttryck. Utmärkt överlinje, gott förbröst. Tillräckligt vinklad överarm. Välvinklad bak. Väl utvecklad kropp. Rör sig energiskt med god steglängd, något instabilt fram. Bra pälskvalitet. Välvisad."

7.10. syntyivät Zoran pennut. Muistan kun Virpi laittoi kuvan ensimmäisenä syntyneestä pennusta! Oli muuten jännää seurata vain messengerin välityksellä synnytystä. Zora synnytti yhdeksän pentua muutamassa tunnissa. Sillä oli etenkin aluksi hyvin voimakas äidin vaisto ja ei meinannut ollenkaan päästää ihmisiä pentujen lähelle. Se kuitenkin laantui hyvin nopeasti. 

Kuva, Virpi Laaksonen

Kävimme kerran katsomassa pentuja niiden ollessa kolmen viikon ikäisiä. Olivathan ne aivan valtavan suloisia ja tuolloin vielä niin pieniä etteivät ne kokeilleet kaikkea naskalihampaillaan. Oma kapasiteettini oli onneksi minulla oikein hyvin tiedossa ja näin ollen saan seurailla pentuja sivusta ja minulle ei tästä pentueesta kotiutunut lauman jatkoa. Kaksi koiraa riittää oikein mainiosti. 

Kuva, Virpi Laaksonen

Toisen kerran kävimme katsomassa Zoraa ja pentuja hieman ennen pentujen luovutusta. Tällöin kaikkensa antanut äitikoira lähti jo meidän mukaan ja pennut jäivät Nemon ja Kodan riesaksi. Zora jäi toipumaan pentujen kasvatuksesta äidin luokse Järvenpäähän. Zoran omistajuus siirtyi sijoitussopimuksen täyttymisen jälkeen minulle.

Virallisestihan pennuista tuli Virpin ensimmäinen Redsox's pentue. Koska tuo Redsox's on baseball-joukkue, saivat pennut myös baseball-aiheiset nimet: Attitude Is Everything, Faithful To Fenway, The Perfect Pitch, Threw A Curve Ball, Ya Gotta Believe, Batter Up, Get Your Sox On, Hit Run Score ja Whatever It Takes. Pennut päätyivät asustamaan vähän ympäri Suomea, Savoon, Varsinais-Suomeen, Karjalaan, Pohjanmaalle, Uudellemaalle ja Hämeeseen, Pirkanmaalle ja Keski-Suomeen. Pentujen kuulumisia voi parhaiten seurata Redsox's kennelin FB-sivuilta. Useammalla pennulla on myös näin some-aikana oma insta-tili. 

Joulukuun puolivälissä koittikin sitten Messari. Vuoden high light, näyttelyiden näyttely. Ensimmäisen näyttelypäivän talkoilin tapojeni mukaan Tolleriyhdistyksen piikkiin. Itseasiassa tämä oli jo 9 joulukuinen Messari-talkoilu! Sunnuntaille olinkin vastoin edellistä päivitystä ilmoittanut Foxin korkkaamaan veteraaniluokan. Tuomarina toimi walesinspringerspanielikasvattaja Marjo Jaakkola. Foxi sai veteraaneissa erinomaisen ja sijoittui luokassaan neljänneksi.

"8v. Vahva selvästi urosmainen kokonaisuus. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvä eturinta. Vahva luusto. Hieman pitkä lanneosa. Hieman luisu lantio. Tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu hyvällä askeleella"

Messarista äiti otti Foxin mukaansa. Näin sekä Foxi että Zora viettivät joulun Järvenpäässä, kun omistaja nautti etelän lämmöstä. Vuodenvaihteen jälkeen kuskasimme koirat takaisin pohjoiseen. Zoran kanssa aloitimme heti rallytokon treenaamisen avo-voi -tasoisessa ryhmässä. Foxin kanssa olimme syksyllä käyneet viiden kerran alo-kurssin ja kyllähän rally vanhalta tokokoiralta taipui helpostikin! Minulle ja Zoralle tuo avo-voi ryhmä kuitenkin oli pitkän tauon jälkeen aika haastava, mutta kehitystä tapahtui kyllä kevään mennessä eteenpäin.

Helmikuussa Zora pääsi yhdeksi päiväksi mukaani töihin ja valloitti koko toimiston. Oli hauskaa kun miespuolinen työkaveri tuli aamulla kahville Zora kainalossaan ja hihkui "katsokaa mitä mä löysin!". Kyllä muuten muuttuivat ihmiset entistäkin hymyilevimmiksi kun oli koira töissä. 

Työpäivän jälkeen junailimme Zoran kanssa Järvenpäähän, josta sitten seuraavana päivänä menimme Orimattilaan Zoran pentujen treffeille. Olipa mukava nähdä pentuja uusien omistajiensa kanssa ja pentueen isän omistaja Sonja antoi todella hyviä koulutusvinkkejä. Zora ilahtui silminnähden nähdessään Rukan ja ne lähinnä juoksivatkin sitten keskenään. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka Zora näytti heti tyttöpennuilleen kuka määrää, kun taas pojat saivat olla aivan rauhassa. On se sellainen boss lady.

Huhtikuun puolivälissä käytiin Zoran kanssa oman seuran epävirallisessa Hanki-Nomessa. Tehtävät olivat aika helppoja Zoralle. Se kävi tosin ensimmäiseen markkeeraustehtävään aika kuumana, mikä näkyi suun käymisessä dameja kantaessa... Hakuruudussa se teki tosi upean haun ja löysi suoritusajassa helposti kaikki damit talteen. Käsittääkseni kovin moni koira ei tuona päivänä tyhjentänyt hakuruutua. Pisteitä saatiin 78/100, vähennyksiä lähinnä kuumakallen suun käymisestä.

Toukokuussa harrastusvuosi pyörähti virallisestikin käyntiin. Aloitettiin äitienpäivän näyttelyllä sateisessa Iisalmessa, jossa tuomaroi hollantilainen Ricky Lochs-Romans. Foxi oli ainoa veteraaniuros kehässä. Laatuarvosanaksi irtosi erinomainen, luokan voitto ja SA. PU-kehässä tulimme toiseksi nuoremman uroksen viedessä voiton. ROP-Veteraanikehässä nartut voittanut Taika vei voiton ja näinollen Foxi oli VSP-veteraani, pääsimme kotimatkalle. Ja ai niin, saatiinhan me tuolta myös vara-Nord-serti!

"8 and half. Powerfull strong boy. Everything in nice combination. Moving very typical for the breed. Head (?) typical 1:1 and clean. Good ears. Showing correct topline between shoulder and croup. Nice tailset. Strong bone. Nearly correct white. Nice coat. Moving with balance and broadness. Lovely temperament"

Toukokuussa kävimme Zoran kanssa taipparikurssi. Oli muuten ensimmäinen taipparikurssi meille molemmille. Zora suoriutui tehtävistä oikein helposti dameilla, kuten saattoikin odottaa. Kuitenkin siinä vaiheessa kun riista otettiin esiin se meni taas lukkoon. Eikä auttaneet kouluttajien vinkit, eikä ainakaan sellainen masentava kommentti yhdeltä kouluttajalta, joka totesi ettei se ikinä tule nostamaan niitä variksia, jos ei kerran ole riistaviettiä. Mutta kun kyllä se on, ja on ollut ihan pennusta asti. Jotain on vaan käynyt variksilla treenatessa ja sitä lukkoa ei olla saatu ihan auki. Talvella kun kerran päästiin treenaamaan variksilla niin ei ollutkaan mitään ongelmaa, kun ensin hetsattiin kunnolla. Onneksi meillä on nyt omiakin variksia pari pakastimessa, niin voisi jopa itsekin yrittää treenata.

Jossain välissä ehdittiin tehtää muutama mejä-treenijälkikin. Onni asua pohjoisessa, jossa sekä mökin että mummolan ihanat maastot ovat täysin vapaasti käytettävissä ja vielä suhteellisen järkevän matkan päässä vaikka vain viikonloppureissausta varten.

Toukokuun puolivälissä oli sitten taas pitkästä aikaa (eikö koe/vuosi ole ihan sopiva tahti...) Zoran hetki päästä mejäkokeeseen. Olin ilmoittanut sen meidän tämän hetkisen noutajaseuran kokeeseen Hailuotoon. Muistan vieläkin kuinka silloin Foxin ensimmäisessä mejä-kokeessa, joku sanoi kuulleensa että Hailuodossa voi kokeessa kävellä Crocsit jalassa. Hailuodon maastot eivät oikeastaan maaston muotojen perusteella olleet kovin haastavat, mutta metsä oli ihan rutikuivaa ja jäkälästä ja lähes kaikki jäljet taisivat sisältää vanhojen hakkuualueiden ylityksiä. Mitään ojia tai vesilätäköitähän Hailuodossa ei tuolloin ollut. 

Koepäivä valkeni oikein kirkkaana ja pelottavankin lämpimänä. Auton mittari taisi toukokuisena sunnuntaina näyttää parhaimmillaan 27 astetta! Meillä kävi kyllä tuuri, sillä Zora sai arvonnassa jäljen numero 2. Kokeesta ei sitten paljoakaan jäänyt jälkipolville kerrottavaa, sillä saimme aikaan kolme hukkaa jo ensimmäisellä osuudella. 

"Alkumakaus nuuhkitaan ja jäljelle innostettuna Voimakkaasti ilmavainuinen Zora keskittyy valitettavasti tänään riistan jäljille. Alkumatkan kahden palautuksen jälkeen poistutaan nheti jälleen mielenkiintoisempien hajujen perään ja lopulta koe keskeytetään. Harjoitusta ja harjoitusta lisää"

Tuomarina tässä kokeessa meillä oli Lea Foudilainen. Tulokseksi saatiin AVO0. Näin jälkikäteen ajateltuna koira taisi olla liian innoissaan menossa, joten ei sitten nenä tullut mukaan. Tuon meidän jäljen ihana opas lupasi että pääsemme purkamaan jäljen hänen kanssaan. Purkaessa jo alkoi näkyä lupaavia merkkejä maavainusta ja kaipa se järkikin oli tullut innon lisäksi mukaan. 

Toukokuun lopussa auton nokka käännettiin kohti Ruotsin Piteåta (tai suomeksi Piitimeä). Oulusta on vähän näppärämpää käydä tuolla Ruotsin puolella päiväkseltäänkin näyttelyissä (madotettava vaan silloin 28 vrk:n säännön mukaan). Tuomarina Piteåssa oli enempää eikä vähempää kuin Pekka Teini. Tuomari, jonka perässä ajoin kerran hulluuksissani Helsingistä Rovaniemelle. 

Foxi oli ainoa veteraaniuros ja saikin osakseen paljon kehuja. Laatuarvosanaksi tuli erinomainen ja SA. Paras uros -kehässä serti lipsahti käsistä kun nuorten luokan uros nostettiin parempien liikkeiden ansiosta meidän edelle ja sijoituimme siis toisiksi saaden vara-sertin. ROP-veteraani-kehässä Foxi veti 11 v narttua vastaan pidemmän korren ja oli ROP-veteraani. 

Odottelimme pari tuntia ryhmäkehien alkua ja kyllä kannattikin. Foxi oikein pursusi energiaa veteraanien kokoomakehässä ja sen kanssa sai pinkoa itsekin menemään ihan reippaasti. Isossa kehässä tuomarina toiminut Antonio di Lorenzo poimi jopa meidät isohkosta joukosta jatkoon! Sijoitusta ei tullut, mutta selvästi koira oli ainakin jonkin verran tämän tuomarin mieleen tuona päivänä.

Zoran rallytoko-ryhmä vaihtui kesäksi alo-avo -tasoiseksi. Samoin vaihtuivat myös kouluttajat. Tuo ryhmä oli meille oikein sopiva, sillä saimme paljon lisää varmuutta avoimen luokan liikkeisiin kevään haastavamman ryhmän jälkeen. Ja taisipa ohjaajakin saada vähän rohkaisua itselleen. Kaunista yhteistyötä ja innokkaasti, nopeasti ja iloisesti suorittavaa Zoraa kehuttiin useammankin kerran.

Ennen juhannusta olikin sitten Foxin aktiiviviikonlopun vuoro. Lauantaina se hyppäsi Kristan kyytiin ja suuntasi kohti Rovaniemen näyttelyä sillä välin kun omistaja lähti kastelemaan ja syöttämään itseään hyttysille mejämetsään. Kun aloimme tehdä jälkiä alkoi tietenkin sataa ja kaiken kruunuksi vielä ukkonen sattui aika lähelle meidän päälle. Oli kyllä tunnelmaa jälkien teossa! 

Rovaniemellä näyttelyssä luxemburgilainen Marie-Josee Melchior-Schlechter oli arvostellut Foxin erinomaisen ja SA:n arvoiseksi ja kolmanneksi parhaaksi urokseksi. Veteraanikehässä Kristan Kiiraa vastaan oli tuloksena VSP-Veteraani.

"8,5 years. Correct scissors bite. Good coat quality. Good head type. Good earset. Correct eyes. Strong bones. Good chest. Nearly straight topline. Well musculed. Friendly temperament. Well presented. Moves well with good tailset, a bit narrow behind" 

Koitti tuon saman viikonlopun sunnuntai ja suuntasimme kohti Iitä. Meillä kävi todellinen tuuri sillä päivästä oli jälleen luvattu lämmintä ja arvonnassa onnetar arpoi meille päivän ensimmäisen jäljen. Laukaisunsieto hieman mietitytti minua, mutta ei siinä mitään ihmeempää lopulta Foxin osalta ollut ja päästiin jatkamaan jäljelle. 

Foxi lähti jäljestämään todella lupaavasti. Se kulki tosi kivaa vauhtia nenä suopursujen seassa nuuhkutellen. Perässä oli helppo pysyä kävellen eikä jarrutella tarvinnut. 

"Hyvin ohjattu lähtö. Heti ohjausmatkan jälkeen Foxi aloittaa hyvin etenevän jäljestyksen. Työtä tehdään pääoisn jälkiuran päällä. Näin mennään aina toisen osuuden puoleen väliin asti. Tultiin koneuralle, jossa oli vettä. Siellä kahlailtiin hetki. Laajoin tarkasteluin ja lenkein takaisin jäljelle. Kolmannen osuuden puolessa välissä laajat lenkit jäljen molemmin puolin, joista viimeinen johti hukkaan. Palautuksen jälkeen kaadolle. Ensimmäinen makaus yli pysähtymässä ja kulma pienellä tarkastuslenkillä. Alkuosan kelpo jäljestys muuttui puolessa välissä jälkeä hieman epävarmaksi etenemiseksi."

Tuomarina tässä mejäkokeessa oli Heikki Pirhonen. Tulokseksi saatiin 35 pistettä ja AVO2 tulos, kehitystä siis siihen ensimmäiseen kokeeseen nähden! Tunnustan miettineeni jo siinä koiran perässä kävellessä että tämähän menee hienosti! No, eipä olisi pitänyt kesken matkan huokaista. Koirassa on kuitenkin tapahtunut valtavasti kehitystä sitten sen ensimmäisen kokeen, jossa se tuntui vain juoksuttaneen minua pitkin metsää. Täytynee ehkä treenata vähän pidemmillä jäljillä lisää, että saadaan tuohon loppuosaankin varmuutta.

Opastin itse jäljen numero 2. Tai no, eipä siinä juuri tarvinnut opastaa kun koira, sileäkarvainen noutaja, kulki koko matkan täysin jäljen päällä todella miellyttävää vauhtia. Tältä jäljeltä tulikin päivän parhaat pisteet täydet 50/50. Kun olin saanut jäljen purettua taivas repesikin oikein huolella ja alkoi sataa aivan kaatamalla vettä ja ukkostaa. Hyppäsin autoon ja myhäilin omaa tuuriani. Pääsin majalle aivan kuivana, vaikka sitten olikin pitkä aika odotella muita saapuvaksi.

Hieman ennen juhannusta Zora aloitti juoksut. Juoksut, jotka jäänevät sen viimeisiksi juoksuiksi, sillä sillä on edessä sterkkaus. Minulla ei ole resursseja eikä tilaa teettää sillä toista pentuetta ja onhan sen ensimmäinen pentue jo iso. Lisäksi sekalauman elo ja harrastaminen helpottuvat huomattavasti. Zora oli juhannuksen työkaverini kanssa Kuusamossa ja hoitajat olivat tykänneet siitä ja Zorakin oli viihtynyt. Sitten kuitenkin alkoi arki ja meillä olikin juoksuinen narttu ja uros samassa asunnossa. 

Olin maalaillut kaikenlaisia kauhukuvia toistensa perään huutavista koirista, mutta eipä se vaatinut muuta kun toisen koiran pitämistä kompostikehikon takana toisessa huoneessa ja erikseen käytyjä lenkkejä. Koirat olivat siis yllättävänkin rauhakseltaan, joten olin positiivisesti yllättynyt.

Juhannuksen jälkeen oli vuorossa ehkä hulluin näyttelyreissu mitä ikinä olen tehnyt. Pakattiin ensin Foxin autoon, sitten Oulusta nappasin mukaan Helin ja Urhon ja vielä Kristan koirat mukaan Kuivaniemestä ja suunnattiin kohti Jällivaaraa. Outoa tässä oli se, että taidettiin lähteä kolmen aikaan iltapäivällä. Kehä meillä oli joskus ilta yhdeksältä, olihan kyseessä keskiyön näyttely. 

Tuomarina tollereilla oli tuolla Ramune Kazlauskaite Liettuasta. Tollereita oli ilmoittautunut tuonne yllättävän paljon, sillä minulle tämä näyttely oli myyty sanoilla "ei siellä ole ikinä ketään". Foxin kanssa veteraaniuroksissa oli toinen, iäkkäämpi uros. Foxi sai erinomaisen, voitto luokkansa ja sai SA:n. PU-kehässä serti meni jälleen meiltä ohi nuorempien mennessä edelle. Sijoituimme kuitenkin neljänsiksi. 

Jäimme Kristan koirien takia ryhmiin, jotka alkoivat joskus yhdeltä yöllä. Menestystä ei tullut ja vilu tuntui olevan sekä Foxilla että hieman myös omistajalla, vaikka olinkin varautunut. Ei muuta kuitenkaan kun auton rattiin ja yötä vasten kohti Oulua. Onneksi oli täysin valoisaa ja Heli seurana, niin tuo matka ei lopulta tuntunut kovinkaan pahalta vaikka olimmekin kotona vasta seitsämältä aamulla. Tästä opimme myös, että Pohjois-Ruotsissa ei sitten todellakaan ole mitään kattavaa huoltoasemaverkostoa eikä todellakaan mitä ABC:ta, mitkä varmasti olisivat auki.

Heinäkuussa olisi ollut vaikka mitä koiratapahtumia lähellä, kotinäyttelyt Oulussa ja isot näyttelyt sekä Kemissä että Kalajoella. Oulussa talkoilin ja kehistelin, mutta muuten näyttelyt ja kaikki muukin kilpaileminen oli meillä tauolla heinäkuun. Olin päättänyt että lomailemme rauhassa ilman koirarientoja, vaikka toki käytiin Zoran kanssa viikottaisissa rallytreeneissä. Se olikin aivan tervetullutta pari vauhdikkaan harrastuskuukauden jälkeen. 

Meidän hurja lähes puolentoista viikon kesäloma meni ensin muuttaessa vanhasta asunnosta ehkä kilometrin tai kahden päähän ja sen jälkeen mökkeillessä. Ilmojen kanssa kävi sikäli tuuri, että loma osui heinäkuun helleviikkoon. Olimme ajatelleet jotain patikointireissua mökin lähellä, mutta keli on sen verran lämmin että se jäi toteuttamatta. Sen sijaan koirat uivat ja leikkivät pihalla. Viisas Foxi veti jopa sikeitä pihan varjopaikoilla. Toisin kun se koira, jonka nimessäkin on auringonpaiste. Zorahan tietenkin makoili kuumimmilla aurinkopaikoilla ja sitä sai välillä vaatia siirtymään varjoon ettei ihan läkähdy.

Elokuussa oli yksi vuoden kohokohtia, Tollershow, jotka järjestettiin tänä vuonna Tampereella. Tuomareina oli uroksilla Ann-Christin Johansson Ruotsista, nartuilla Pekka Teini ja junnunartuilla, pennuilla ja x-luokalla Sanna Kavén. Etenkin näin jälkikäteen ajateltuna urosten ja narttujen tuomareiden linjat erosivat minusta jonkin verran. 

Tampereella pääsin majoittumaan siskoni luokse, hän asui sattumalta ehkä kilometrin päässä näyttelypaikkana toimineesta Kaupin Vinttikoiraradasta. Lauantaina kipaisimme lähi-ABC:lle pikaostoksille. Parkkipaikan nurkalla Zora otti ilmavainun ja kas kummaa, Virpin autohan oli parkkipaikalla! Jäin koirien kanssa ABC:n oven ulkopuolelle odottamaan ja pianpa sisältä kipaisivatkin Virpi sekä Linnan neidot, Katri ja Hanna. Hauska sattuma!

Sunnuntai oli näyttelypäivä. Foxi oli ilmoitettu veteraaneihin ja olin ilmoittanut Zoralle jälkeläisryhmän, sillä paikalla oli kiva määrä sen pentuja. Dori, Pihla, Lexie, Usva, Duke ja Otto. Tosin tästä porukasta Otto ja Usva eivät olleet paikalla silloin kuin väriä jaettiin, ja he edustivatkin x-luokassa. 

Esitin narttujen junnu-luokassa Pihlan, joka esiintyikin varsin vauhdikkaasti. Liikkeistä tykättiin jopa niin paljon, että saatiin lippu parhaat liikkeet kilpailuun. Pihla ja Dori saivat molemmat erinomaisen, Lexie sen sijaa oli tuomarin mielestä niin vaalea että sai hylätyn. Omasta mielestä ehkä vähän hassu arvio, kun buff-sisaruksiinsa nähden Lexie on kyllä aivan eri värinen eikä yhtään harmaa. Junnu-uroksissa Duke oli tuomarin mielestä aivan liian kesken kehityksen ja sai EH:n. Junnunarttujen kilpailuluokassa Pihla ja Dori pärjäsivätkin huomattavasti odotettua paremmin! Luokka oli iso, lähes 20 koiraa ja molemmat poimittiin sijoituksille. Dori neljänneksi ja Pihla toiseksi SA:n kera, edelle meni huomattavasti vanhempi junnu-narttu. 

Pihlan kanssa kävimme pyörähtämässä PN-kehässä ja luonnollisesti juuri samaan aikaan huudettiin veteraaniuroksia kehään. Huutelin toisesta kehästä että odottavat, mutta eivät sitten millään kunnolla malttaneet. Joten Foxi tempaistiin suoraan häkistä kehään ja ehdin itse ylipäätään juuri ja juuri sen esittämään. Jotenkin hassua toimintaa erikoisnäyttelyssä. Kaiken kruunuksi kehäsihteeri alkoi vielä kuittailla minulle väärästä numerolapusta. Totesin, että enpä ehtinyt vaihtaa kun juoksin paikalle suoraan toisesta kehästä. Pihla käteltiin kyllä ensimmäisten joukossa pois PN-kehästä. Jos näin ei olisi ollut, niin en olisi todennäköisesti päässyt itse esittämään Foxia. Loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin.

"Maskulint huvud, något toppig skalle och lågt ansättä öron. Bra hals och kors. Välkroppad, mycket bra vinklad. Bra benstomme. Utårdrivna framtassar. Mycket bra rörelser och färg."

Tämä Foxin arvostelu koki jonkinlaisen rasvavahvingon ja on näinollen hieman haastava lukea, mutta kyllä tuosta oman koiransa tunnistaa. Veteraaniuroksissa Foxi sai erinomaisen ja sijoittui neljänneksi. Tähän katkesi "putki" parhaana urosveteraanina. 

X-luokassa esitin vielä Usvan. Usva osasi seisoa tosi hienosti, välillä tuntui että ihan kun olisikin ollut äitikoiran kanssa kehässä. Usva sijoittui kolmen x-luokan nartun joukossa hienosti toiseksi! Tuo on sikäli vähän epäreilu (joskin epävirallinen) luokka, koska samassa oli nytkin useamman ikäisiä narttuja. 

Foxi osallistui Banietta's kasvattajaryhmään Pekka Teinin arvosteltavaksi kokoonpanolla Paavo, Vertti, Foxi ja Sylvi. Näin saatiin esille kolme eri yhdistelmää. Kasvattajaryhmiä oli useita, mutta lopulta meidän ryhmä veti pisimmän korren! Zoran jälkeläisluokkaa ei valitettavasti saatu esitettyä, mutta Dinan ryhmä sensijaan saatiin. Jälkeläisryhmät arvostelu Ann-Christin Johansson. Hän tykästyi Dinaan ja sen jälkeläisiin ja voitimme myös parhaan kasvattajaryhmän! 

Tollershowssa oli erityisen kiva tavata pitkästä aikaa Zoran pentuja ja niiden omistajia. Lisäksi jälkikasvu käyttäyi varsin mallikkaasti ja reippaasti. Saa kyllä olla näin äitikoiran omistajana tyytyväinen pentuihin ja heidän omistajiinsa. Tosin eipä minulla asian kanssa mitään tekemistä varsinaisesti ole, vaan Virpi on hienosti osannut valita sopivan pennun sopivaan kotiin. 

Tässäpä meidän lähes kuulumiset ja touhuilut, jotain jäi varmasti puuttumaankin. Seuraavan kerran jotain vähän ajantaisempaa :) 

Puolivuosikatsaus

No mutta hupsista... Tammikuussa kirjoitin palaavani piakoin tämän vuoden tavoitteiden kanssa. Totuus on se, että jotenkin en oikein tiennyt mitä lähtisi tekemään alkuvuodesta ja työt tuntui vievän myös voimia, joten päätin sitten että ei tavoitella mitään ja tehdään mitä huvittaa. Fiiliksen mukaan siis. Me ollaan kuitenkin jotain tehty, joten tässäpä nyt sitten tiivistelmää meidän tämän vuoden tekemisistä. 

Vuoden ensimmäinen näyttely suuntautui meillä Latviaan. Lähdettiin samalla viikonloppulomareissulle ja olikin ihan mukava reissu. Käytiin kahdessa näyttelyssä Ramavassa Riikan lähellä. Ensimmäisen näyttelypäivän luokkasijoituksesta minulla ei ole mitään hajua, koska kuvittelin meidän tulleen ensimmäisiksi mutta näin ei sitten lopulta tainnutkaan olla. Lauantaina lopulta oltiin PU2. Sunnuntaina meidän kehä oli heti aamusta ja sijoitukseksi tuli PU3 ja serti, kun edellä olleet koirat olivat junnu ja edellisenä päivänä Latvian valioksi tullut toinen valiouros. Lauantaina tuomarina oli latvialainen Ligita Zake ja sunnuntaina virolainen Juta Haranen. Mielestäni olin kyllä ilmoittutunut aivan eri tuomareille, mutta käy se näinkin :D Alla arvostelut viikonlopulta, ensiksi lauantai ja sitten sunnuntai.

"Strong male. A bit too long in body. Strong, masculine, a bit heavy head. Strong topline. Correct volume of body. A bit high set tail. A bit long in loin. Bit straight upperarm, correct behind (?). Moves ok. Excellent temperament."

"7 years old. Strong male. Masculine head. Bite ok. Correct eyes and ears. Strong topline. Correct coat. Moves well. Shows well."

Latvian jälkeen vuorossa oli äitienpäivänäyttely Tuusulassa. Hollantilainen tuomari Tuus Van Adrichem Boogaer-Kwint (mikä nimihirviö) kiinnosti minua, joten olin ilmoittanut Foxin ryhmikseen. Onneksi se oli lähellä. Tuo toukokuinen viikonloppu oli jo järjettömän lämmin, ja vähän huoletti kuinka kuumalle herkkä koira jaksaa. Valioluokassa Foxia vastassa oli Virpin Koda, jonka kanssa ovat kyllä täysin eri tyyppiä. Lopputulemana meille sileä eri ja kakkossija. Eipä tarvinnut enää juosta kuumassa. Tämä tuomari oli tarkka etuosasta, ja se ei ehkä ihan ole Foxin paras ominaisuus. 

"Masculine, kind eye. Good ears. Would prefer a longer neck and a better layback of shoulder. Good ribs and hind quarters. Good bone. Standing French in front. Left his best coat at home today. Movement behind and front could be tighter."

Tuusulan jälkeen Zora lähti Virpille treenailemaan mejää ja välissä se kävi kotonakin. Lopulta Virpi meni toukokuun lopulla sen kanssa Orimattilaan mejä-kokeeseen. Keväthän oli kuiva ja lämmin, joten maastokin oli aika kuivaa. Zora sai kuitenkin 28 pistettä ja täten AVO3 tuloksen ja jakoi avoimen luokan ykkössijan pinserin kanssa. 

"Alkumakaus näytetään ja nuuhkitaan. 1. osuus otetaan tuntumaa verijälkeen. Paljon lenkkejä ja tarkastuksia. Kehoittamista tarvitaan ja se auttaa. 2. osuus hyvää etenemistä aivan jäljellä lähes loppuu, sitten poistuminen muille jäljille, hukka. Ne jäävät mieleen ja 3. osuuden alussa sama toistuu, hukka nro 2. Loppuosuus verijäljen hakemista, mutta sorkka löytyy ja sitä sjäädään tutkimaan. Makaukset koira osoittaa selvästi, 1. kulma selviää oikasemalla: ensin pieni pätkä paluujälkeä, sitten kulman oikaisu jatkolle. 2. kulma kääntymällä. 2. osuuden hyvä jäljestys osoitti, että motivaatiota verijälkeen kyllä löytyy."

Mejä olisi kyllä kaikessa rankkuudessaan sellainen laji, joka itseä kiinnostaisi, mutta tuolloin vallinneet olosuhteet lähes Helsingin keskustassa eivät oikein olleet otolliset lajin harrastamisella. Ensi vuonna yritetään ehdottomasti jatkaa lajin parissa!

Zoran mejä-kokeen jälkeen oli jälleen Foxin aika leikkiä näyttelypuudelia ja saada kahdenkeskeistä aikaa mun kanssa. Kesäkuussa ajettiin täysin tuomarin perässä Kotkaan Pekka Teinille. Tuokin päivä oli lämmin, mutta meidän kehä oli onneksi heti aamusta ensimmäinen, niin lämpötila oli vielä vallan järkevä ja näyttelypaikka ehdottomasti kyllä yksi kauneimmista, missä olen ollut! Tiesin että Teini on pitänyt Foxista aikaisemminkin ja tällä kertaa kirkastettiin edellistä PU2 sijaa sille korkeimmalle PU1-pallille asti. ROP-kehässä saatiin meitä oikein miellyttävä tulos VSP ja lisäksi PU-kehästä kotiinviemisiksi tarttui myös NORD-serti. Harmi vaan, että tullakseen NORD-valioksi koiran pitäisi olla myös kotimaansa valio, joten taitaa meillä jäädä tuo(kin) titteli saavuttamatta, koska tosiaan taippareita ei ole ja tuskin sinne enää edes yritetään. 

"Mittasuhteiltaan oikea, vahvarakenteinen ja oikein rakentunut uros. Oikealinjainen, maskuliininen pää. Hyvä ylälinja. Hyvin tasapainoiset kulmaukset ja vahvat raajat. Etukäpälissä hieman ulkokierteisyyttä, mikä näkyy etuliikkeissä. Laadukas kesäturkki. Miellyttävä käytös."

Kotkan jälkeen meillä alkoikin aikalailla härdelli kotona, sillä aloimme puuhata muuttoa pohjoiseen. Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna päivää ennen meidän muuttopäivää käytiin kuitenkin vielä Harjavallassa TollerShowssa pyörähtämässä odottamattoman hyvin tuloksin. Toller Showssa valioluokka oli yllättävän pieni, oikeastaan kaikki joille oli mahdollista, olivat ilmoittautuneet käyttöluokkaan. Tuokin päivä oli todella kuuma ja jälleen huolestutti hieman koiran jaksaminen. Ihme ja kumma, mutta kun kurkistin sen häkkiin niin se nukkui siellä kerälle käpertyneenä eikä läähättänyt yhtään! Viilennysalusta oli kyllä ihan pelastus. Kun lopulta otin sen pois häkistä kehää varten se oli oikein virkeä eikä edelleenkään läähättänyt yhtään. Se pisteli kyllä myös aivan parastaan valioluokan kehässä, jota tuomaroi hollantilainen tollerikasvattaja Chris Eelman.

"Male with lot of substance. Very, very narrow scissorbite. Good neck. Straight body. Well developed body. Good angulations. Frontfeet toeing out, backfeet also. He has power in his movements, narrow behind, loose in front. Lovely colour and structure of coat. Nice feet"

Valioluokassa Foxi onnistui kirimään toiseksi Toton jälkeen ja sai myös SA:n sekä lipun paras pää ja ilme -kilpailuun. Valioluokan kilpailuluokan jälkeen lämpö alkoi painaa Foxia. Paras uros -kehässä se kuitenkin poimittiin jatkoon ja suureksi ihmeeksi sijoitettiin kolmanneksi! Upea saavutus kovassa seurassa! Lisäksi taidettiin kasvattajaluokan kanssa olla toisia :)

Zorahan aloitti sitten juoksunsa juuri sopivasti kun meidän piti muuttaa äidille Järvenpäään pariksi viikoksi ennen lomaa. Se sitten astutettiinkin Rukalla. Juoksujen takia se joutui jäämään kesän mökkireissulta pois ja jäikin äidin hoitoon. Mökillä Foxi alkoi siristellä toista silmäänsä ja kiikutin sen paikalliselle eläinlääkärille, joka diagnosoi sillä haavan silmässä. Ei muuta kun pari päivää kipulääkettä ja kaksia erilaisia silmätippoja. Mökiltä palattuamme käytiin uudessa kotikaupungissa silmäspesialistilla, joka otti jotain irtosolukkoa pois, haava ei kuitenkaan vielä viikossa ollut parantunut, joten jatkoimme silmätippojen kanssa. Kipulääkkeet oltiinkin jo jätetty pois. 

Syyskuun alusta asti meidän uusi osoite löytyy nyt sitten tosiaan Oulusta! Tai oikeasti se oli täällä jo elokuussa, mutta lomien takia ei ehditty täällä juurikaan aikaa viettää.

Eilen raahasin sitten molemmat koirat kerralla eläinlääkäriin, Foxin silmän tarkastukseen ja Zora tiineysultraan. Foxista oli jotenkin tullut minulle sellainen olo, että se silmä olisi parantunut. Kun silmiin erikoistunut eläinlääkäri katsoi sitä, hän vahvisti oletukseni oikeaksi! Aivan mahtavaa ettei tarvinnut sen enempää operoida vaan se parani tipoilla!

Sitten oli Zoran vuoro. Toinen eläinlääkäri ajeli siltä mahakarvat pois ja hyvin nopeasti löysi ultralla ensimmäisen pennun! Tutkittuaan hetken hän totesi että tulee isohko pentue! Täten siis Zora muutaman viikon päästä lähtee Virpin luo, jossa pennut syntyvät ja kasvavat. 

Meillä on siis syksyllä kuvioissa täällä vain yksi koira. Foxin näyttelykausi päättyy SNJ:n päänäyttelyyn syyskuun lopulle. Messaria harkitsin hetken, sillä toisena päivänä Foxi olisi päässyt jo korkkaamaan veteraanit. Se taitaa kuitenkin jäädä odottamaan ensi vuotta.

Zoran kanssa katsellaan harrastusjuttuja sitten ensi vuonna :)

Toteutuivatko tavoitteet?

Hetki on vierähtänyt viimeisimmästä blogikirjoituksesta, mutta sen jälkeen ei ole oikeastaan tapahtunut mitään. Tai no, on. Zora aloitti juoksunsa Messarin aikaan joulukuussa ja kävikin sitten Virpillä astutettavana, mutta se ei tuottanut valitettavasti toivotunlaista tulosta. 

Päätin muuten osallistua Tolleriyhdistyksen DE-kamppanjaan ja testastin Foxin DE:n osalta Clear/Normal, eli se on terve ja ei kanna DE-geeniä. Zora testattiin diluutiogeenin, eli buffin, osalta ja sen tulos oli carrier eli kantaja. Lisäksi Zoralta otettiin poskisolunäyte myös uutta CDDY-testiä varten ja tulokseksi tuli N/N eli se ei kanna CDDY-mutaatiota.

Palataanpa vielä ajassa taaksepäin ja katsotaan miten meidän viime vuoden tavoitteet toteutuivat.

c. Heidi Jokipiha

Foxi

- startti rallyssa/mejässä

- joku kansallinen valionarvo 

Foxin osalta edes nämä vähäiset tavoitteet eivät täyttyneet. Sen muutamasta näyttelystä koostunut näyttelyvuosi tosin taisi tulosten valossa olla ehkä sen paras, sisältäen ensimmäisen ROP:n Suomesta ja erikoisnäytteln VSP:n. 

c. Heidi Jokipiha

Zora

 - pentue

Zoran osalta päätavoite oli pentue ja se ei toistaiseksi onnistunut. Ensimmäisellä kerrallahan ei ikinä edes päästy kokeilemaan astutusta ja toisella kerralla se ei onnistunut. Tämä tavoite odottaa toteutumistaan tänä vuonna.

- käydään kokeilemassa tokossa/rallyssa/mejässä

Itseasiassa tässä onnistuttiin lopulta varsin hyvin! Keväällä ja syksyllä treenattiin rallya ryhmässä ja syksyllä päästiin myös ihanan Marianne Forssellin vetämään tolleritokoryhmään. Rallysta innostuttiin jopa sen verran että käytiin useammankin kerran kisoissa lopputulemana RTK1 koulutustunnus! Mejästäkin saatiin koepaikka, mutta varsin vähäisen treenin takia tulos jäi uupumaan, vaikka osittain jäljestys olikin ihan hyvää.

Meidän viime vuoden tavoitteethan olivat varsin maltilliset. Foxin osalta ne eivät tosiaan täyttyneet ja Zoraltakin jäi tärkein saavuttamatta, mutta minkäs teet kun luonto päättää jotenkin, niin ei sille voi mitään. Täytyy pian palata tämän vuoden tavoitteiden kanssa, kunhan saan mietittyä jotkut meille realistiset tavoitteet!

(PS. ei todellakaan ollut tarkoitus jättää noin isoja välejä kappaleiden väliin, mutta jostain syystä lopputulos ei näytä muokkausnäkymässä yhtään samalle kuin julkaistu versio)

Ihmeiden aika ei todellakaan ole ohitse vol. 2

Viime viikolla käytiin päättämässä meidän näyttelyvuosi SNJ:n päänäyttelyssä Tuuloksessa. Tollereita oli tanskalaiselle Helle Danille ilmoittautunut harmittavan pieni määrä, en tiedä oliko näyttelypaikka karsinut osallistujia vai mikä oli. Näyttelypaikkana oli tosiaan Tuulosen kauppakeskuksen parkkihalli, mutta mun mielestä se ei todellakaan ollut niin kauhea paikka, mitä jotenkin etukäteen annettiin ymmärtää. 

Kerrankin pääsin ajamaan suoraan kotoa näyttelypaikalle, eikä tarvinnut ensiksi sählätä Järvenpään kautta hakemaan autoa. Zorakin lähti mukaan fanitytöksi. 

Urosten valioluokassa kilpailivat keskenään Foxi ja Vertti. Niitä ennen erin ja SA:n oli saanut kolme koiraa. Foxi tuntu hihnan päässä jotenkin tosi hyvältä! Irtosi hienosti yksilöliikkeissä ja seisoi hyvällä ryhdillä arvosteltavana. Ja se arvostelu muuten kesti! 

"Bigger size. Well balanced. Masculine head. Good expression and bite. Good neck and topline. Good deep chest. Well angulated front & back. Good bone and feet. Moves fluently. Good coat and temperament"

Tällä arvostelulla saatiin erinomainen ja jatkettiin suoraan kilpailuluokkaan Vertin kanssa. Juostiin kierros ympäri ja sitten edestakaisin ensin Vertti ja sitten Foxi. Tämän jälkeen tuomari laittoi Foxin ensimmäiseksi ja Vertin toiseksi! Molemmat saivat myös SA:n! Aivan mahtavaa!

Veteraaneista PU-kehään tuli mukaan vielä Paavo. Kierros ympäri ja avoimen luokan voittaja Kaapo käteltiin pois, samoin kun juniori. Jäljellä olivat nuortenluokan Velho, sekä Banietta's pojat Foxi, Vertti ja Paavo. Kysyttyään Velhon ikää, tuomari siirsi Velhon neljänneksi. Kierros ympäri ja meille osoitettiin ensimmäistä sijoitusta!!! Paras uros erikoisnäyttelyssä, huimaa!

ROP-kehään saatiinkin vastukseksi Alva-sisko, joka kierroksen jälkeen osoitettiin ROPiksi ja näin ollen Foxi VSP, muuten ensimmäistä kertaa elämässään! Lisäksi meillä oli vielä Banietta's kasvari ja Dinan jälkeläisluokka. Molemmat ryhmät olivat ainokaisia, ja saivat KP:n ja ollen ROP-kasvari ja ROP-jälkeläisryhmä.

Tollerikehän jälkeen käytiin kauppakeskuksessa pizzalla ryhmiä odotellessa. Valitettavasti ryhmien aloittaminen venyi ja venyi niin, että minun oli jo lähdettävä nilkka suorana ajamaan kohti Helsinkiä, koska olin vielä menossa illalla JVG:n keikalle. 

Foxi jäi vielä näyttelypaikalle pienen järjestelyn jälkeen, sillä se tarvitsi esittäjän jälkeläisryhmään ja kasvariin. Onneksi Minnan tuttu kultsuihminen Anu suostui esittämään Foxin, joka oli kuulemma mennyt hienosti, joskin vähän väsyneesti Anun kanssa. SNJ:n BIS-VSP kisassa Foxia vei Ninni, mutta siinä ei tullut sijoitusta. Jälkeläisryhmä sijoittui kolmanneksi. 

Olipahan päivä, jota en olisi meidän kohdalle olisi osannut odottaa! Kelpaa todella muistella, ja kauan! 

Iso kiitos Minna, Ninni ja Anu Foxista huolehtimisesta, kun omistajan täytyi kiiruhtaa muihin menoihin.

Nyt ihmetellään sitten hetki, että mitähän tehdään seuraavaksi. Messaria olin ajatellut jonkun aikaa, mutta tänä vuonna Foxi jää kyllä kotiin ja omistaja talkoilee sitten jalkansa kipeiksi :) Ensi vuonna sitten taas johonkin!