Lauantaina oltiin Zoran kanssa Tomi Sarkkisen koulutettavana Vantaalla. Olen ollut aiemmin Sarkkisen koulutuksessa kuunteluoppilaana, joten nyt kun meille tarjottiin paikkaa, niin tietenkin mentiin!Eihän tuo Zora kauheasti osaa, mutta me treeni-ideoita me sinne mentiinkin hakemaan.
Aloitettiin tehtävällä, jossa heitettiin markkeeraus pellolle ja sitten kuljettiin vastakkaiseen suuntaan damin putoamispaikasta. Zora tykitti tuttuun tapaansa noutoon ja löysikin damin aika kivasti. Palautus oli juuri sellainen epämääräinen, mitä sillä on ollut, ihan vaan johtuen siitä, etten ole niihin kiinnittänyt enempää huomiota. Nyt puututtiin sitten tähän palauttamiseen. Dami laitettiin Zoran suuhun ja sitten sitä alettiin rapsutella. Tässä on ideana se, että koira haluaisi olla damin kanssa ohjaajan lähellä, koska sillä on hyvä olla siinä. Itseasiassa, otteetkin isoista dameista olivat tosi hyviä.
Seuraavaksi tehtiin vähän samanlainen tehtävä. Heitto kaivon kannen lähelle ja koira noutamaan. Jo nyt Zora palautti paljon paremmin. Lähinnä siis se ei juossut täysiä ohitse, mitä se ennen teki. Se kyllä tekee kuten halutaan, kunhan sille vaan kerrotaan mitä sen pitää tehdä. Namit jätän kyllä nyt pois palautuksissa, kun tuolle riittää selvästi rapsutuksetkin, ja namien kanssa vaan sylkee dameja.
Päästiin kokeilemaan myös taakselähetystä, jota ei oltu tehty ollenkaan. Sarkkinen oli kuitenkin sitä mieltä, että Zoralle ei tuota ongelmia noutaa sen selän takapuolellakaan olevaa damia, kunhan se tietää, että dami on siellä. Itse menin viiden metrin päähän koirasta ja Zora istui selkä damia kohti. Ja niinhän se lähti, kun käskin noutamaan ja näytin kädellä :)
Loppuun tehtiin porukassa tehtäviä. Seuruutettiin koiria peräkkäin ja vuorotellen jonon ensimmäinen koira pääsi noutamaan. Oli mielenkiintoista katsoa muiden koirien suorituksia. Jokaisella oli omanlaisensa ongelmat. Zora nouti kivasti, mutta siitä meinaa vähän lähteä ääntä tuollaisessa tilanteessa. Ajattelin että se olisi jotenkin huono markkeeraamaan, mutta kyllä se nyt löyti heitot aika kivasti pellolta. Ja se osaa myös käyttää nenäänsä tosi näppärästi.
Olen kyllä tyytyväinen tuohon Zoraan! Ja miten kiva noita noutojuttuja onkaan tehdä! Ei vaan valitettavasti oikein työaika anna periksi treenata valoisalla. Kuten jo sanottu, Zoralla on ihanan suuri noutohalu ja moottori. Lisäksi onhan se aika näyttävä sitten kun tykittää menemään. Se myös seuraa tosi tarkkaan mun eleitä. Osasi istua pienestäkin käsimerkistä istumaan noutamisen jälkeen, kun kuuntelin palautetta kouluttajalta. On se kiva treenikaveri!
Treeniteemoja ja muistettavaa tällä noutamisen saralla:
- lähihakupillitys työstöön
- luoksetulopillitys korvaamaan hihkumista
- johdonmukaisuus käskyissä (mun koirille "hae" ei tarkoita mitään, mutta käytinpä sitten sitäkin nyt...)
- koira haltuun noutojen välillä
maanantai 21. joulukuuta 2015
keskiviikko 16. joulukuuta 2015
Time flies when you are having fun
Tänään on juhlan paikka! Foxi-Foximus maailman rakkain otus täyttää jo viisi vuotta!
Foxin kanssa on kyllä opittu ja koettu niin paljon! Se on ollut aina aikusuuden portteja kolkutelleen omistajansa tuki ja turva. Sen turkkiin on itkettu niin ilosta kun surusta. Se on tuonut niin valtavan paljon iloa ja onnea omistajansa elämään! En pysty edes kuvailemaan, mitä nään tuossa koirassa kun katson sen silmiin. Se on niin monen vuoden haaveilun toteutuma. Ensimmäinen ja aivan erityinen, the special one <3
En voi kuin kiittää valtavasti Foxin kasvattajaa, Minnaa siitä että on tämän koiran minulle antanut! <3
Foxin kanssa on kyllä opittu ja koettu niin paljon! Se on ollut aina aikusuuden portteja kolkutelleen omistajansa tuki ja turva. Sen turkkiin on itkettu niin ilosta kun surusta. Se on tuonut niin valtavan paljon iloa ja onnea omistajansa elämään! En pysty edes kuvailemaan, mitä nään tuossa koirassa kun katson sen silmiin. Se on niin monen vuoden haaveilun toteutuma. Ensimmäinen ja aivan erityinen, the special one <3
En voi kuin kiittää valtavasti Foxin kasvattajaa, Minnaa siitä että on tämän koiran minulle antanut! <3
tiistai 15. joulukuuta 2015
Terveys - check!
Zora lähti Messarin jälkeen Virpille viikoksi hoitoon. Tämän reissun päällimmäisenä tarkoituksena oli Zoran terveystarkastukset Lahdessa. On muuten hieman eri hinnoissa eläinlääkäripalvelut heti kun mennään pois Helsingistä!
Viime torstaina kuului mukavankuuloisia uutisia Lahdesta ja eilen, maanantaina, tulokset olivatkin sitten KoiraNetissä. Nopeaa toimintaa Kennelliitolta sanoisinko!
Viime torstaina kuului mukavankuuloisia uutisia Lahdesta ja eilen, maanantaina, tulokset olivatkin sitten KoiraNetissä. Nopeaa toimintaa Kennelliitolta sanoisinko!
Lonkat A/A, kyynäret 0/0, polvet 0/0, selkä VA0 ja LTV0, silmät terveet (tosin oli joku mystisesti tullut haava, jonka hoidoksi saatiin silmätippoja). Eli ihan priimaa kaikki! Ihan mahtavaa! Saa jatkaa täysillä rallittamista siis koko sydämensä kyllyydestä :)
Ehkä sitten pikku hiljaa jotain geenitestejäkin...
"Se on oikeesti tosi fiksu"
Sunnuntaina käytiin taas tokoilemassa AgiTokolassa. Ehdittiin tehdä taas meidän treeniajan aikana kaikenlaista! Kiva kun ollaan tuollaisella pienehkössä ryhmässä, jossa on hyvä kouluttaja ja treenikaverit. Me siellä yritetään kovasti edustaa noutajien mainetta tokokoirana, kun kaikki muut koirat on paimenkoiria.
Aloitettiin kontaktiharjoituksilla. Ne on Zoralle tosi helppoja. Se pitää luonnostaan tosi kivaa kontaktia ja lisäksi itse olen tosi paljon vahvistanut sitä. Tehtiin myös lähetyksiä kosketusalustalle ja sieltä luoksetuloja. Meni aika kivasti, mutta vauhti saa vielä mun makuun kasvaa. Ja siitä ei kyllä ole epäilystäkään, kun Zora vaan tajuaa kunnolla mitä siltä toivotaan.
Sitten tehtiin hyppyä. Se on mystisesti ihan yhtä hyvä, kun aiemminkin. Viilataan vähän vielä lopun perusasentoa, niin se on koevalmis :) Tehtiin myös merkin kiertoa. Siinä meidän täytyisi saada lähetysmatkaa vähän kasvatettua ja varmuutta lisää niin myös vauhti kasvaa.
Päästiinpä myös paneutumaan meidän "murheenkryyniin" eli seuraamiseen. Olen kyllä aika varma, että siitä tulee aika kiva, mutta jo nyt alkuun se on lähdössä menemään niin vinoon, että ei olla sitä tehty. Nyt saatiin tähän lääkkeeksi pari treeniä. Toinen on tehdä pienen pientä ympyrää, jotta koiralla hahmottuisi takaosan käyttö paremmin. Lisäksi tehdään liikkeellelähtöjä ja ihan muutaman askeleen pätkiä ilman kädessä valmiiksi olevaa palkkaa. Huomiota on myös kiinnitettävä palkkalinjaan, kun se on ollut ihan vääränlainen. Helpompaa muuten tehdä Zoran kanssa seuruuta kun Foxin, kun se on näppärämmän kokoinen.
Olin kerrankin vähän ennakoinut ja treenannut kotona noutokapulan pitoa, koska arvasin että se on meillä jossain vaiheessa listalla. Me ollaan tehty metallikapulalla, koska toistaiseksi taloudesta ei satu löytymään sopivan kokoista puista noutokapulaa. Nyt tehtiin puisella kapulalla. Zora otti sen ennakkoluulottomasti suuhun ja pitikin. Kuitenkin oli todella tarkaa että se on oikeanlaisessa mielentilassa, jotta pystyy pitämään kapulaa levollisesti. Muuten alkoi mälväämään. Nyt otettiin tähän tavaksi se että toinen käsi antaa kapulan ja toinen ottaa. Kapulan pidon aika on uusien sääntöjen mukaan 5s, eli todella lyhyt aika.
Loppuun tehtiin kaukoja ja koemittainen paikkis. Zora on kotona tehnyt istu-maahan vaihtoja tosi kivasti, mutta nyt se oli jostain syystä vähän kujalla. Pelkillä suulisilla käskyillä se ei tehnyt ekalla käskyllä mitään, mutta kun otin sitten käsimerkit avuksi niin alkoi sujua paremmin. Kuitenkin se samanlainen vaihtojen terävyys, mitä kotona on, puuttui. Huomasin myös että itseasiassa Z jotenkin ihmeellisesti noita vaihtoja tehdessä peruuttaa. Nyt otetaan back-to-basics ja tehdään vähän vaihtoja niin että istun lattialla ja namilla ohjaan sitä. Toivottavasti auttaa! Paikkis meni kivasti! Kouluttaja huuteli häiriökäskyjä ja vieressä ollut nuori koira vähän häsläsi, mutta Zora vain maata tapitti paikallaan.
Taas kerran on kyllä todettava, että kyllä tuon Zoran kanssa on niin kiva tehdä! Moottori ei hyydy ja parhaansa se tekee. Sitten on ohjaajan peiliin katsominen, jos joku ei suju. Lisäksi itseasiassa, se oivaltaa oikeasti tosi nopeasti mitä siltä halutaan ja tuo otsikon lausahdus onkin kouluttajan suusta :)
Aloitettiin kontaktiharjoituksilla. Ne on Zoralle tosi helppoja. Se pitää luonnostaan tosi kivaa kontaktia ja lisäksi itse olen tosi paljon vahvistanut sitä. Tehtiin myös lähetyksiä kosketusalustalle ja sieltä luoksetuloja. Meni aika kivasti, mutta vauhti saa vielä mun makuun kasvaa. Ja siitä ei kyllä ole epäilystäkään, kun Zora vaan tajuaa kunnolla mitä siltä toivotaan.
Sitten tehtiin hyppyä. Se on mystisesti ihan yhtä hyvä, kun aiemminkin. Viilataan vähän vielä lopun perusasentoa, niin se on koevalmis :) Tehtiin myös merkin kiertoa. Siinä meidän täytyisi saada lähetysmatkaa vähän kasvatettua ja varmuutta lisää niin myös vauhti kasvaa.
Päästiinpä myös paneutumaan meidän "murheenkryyniin" eli seuraamiseen. Olen kyllä aika varma, että siitä tulee aika kiva, mutta jo nyt alkuun se on lähdössä menemään niin vinoon, että ei olla sitä tehty. Nyt saatiin tähän lääkkeeksi pari treeniä. Toinen on tehdä pienen pientä ympyrää, jotta koiralla hahmottuisi takaosan käyttö paremmin. Lisäksi tehdään liikkeellelähtöjä ja ihan muutaman askeleen pätkiä ilman kädessä valmiiksi olevaa palkkaa. Huomiota on myös kiinnitettävä palkkalinjaan, kun se on ollut ihan vääränlainen. Helpompaa muuten tehdä Zoran kanssa seuruuta kun Foxin, kun se on näppärämmän kokoinen.
Olin kerrankin vähän ennakoinut ja treenannut kotona noutokapulan pitoa, koska arvasin että se on meillä jossain vaiheessa listalla. Me ollaan tehty metallikapulalla, koska toistaiseksi taloudesta ei satu löytymään sopivan kokoista puista noutokapulaa. Nyt tehtiin puisella kapulalla. Zora otti sen ennakkoluulottomasti suuhun ja pitikin. Kuitenkin oli todella tarkaa että se on oikeanlaisessa mielentilassa, jotta pystyy pitämään kapulaa levollisesti. Muuten alkoi mälväämään. Nyt otettiin tähän tavaksi se että toinen käsi antaa kapulan ja toinen ottaa. Kapulan pidon aika on uusien sääntöjen mukaan 5s, eli todella lyhyt aika.
Loppuun tehtiin kaukoja ja koemittainen paikkis. Zora on kotona tehnyt istu-maahan vaihtoja tosi kivasti, mutta nyt se oli jostain syystä vähän kujalla. Pelkillä suulisilla käskyillä se ei tehnyt ekalla käskyllä mitään, mutta kun otin sitten käsimerkit avuksi niin alkoi sujua paremmin. Kuitenkin se samanlainen vaihtojen terävyys, mitä kotona on, puuttui. Huomasin myös että itseasiassa Z jotenkin ihmeellisesti noita vaihtoja tehdessä peruuttaa. Nyt otetaan back-to-basics ja tehdään vähän vaihtoja niin että istun lattialla ja namilla ohjaan sitä. Toivottavasti auttaa! Paikkis meni kivasti! Kouluttaja huuteli häiriökäskyjä ja vieressä ollut nuori koira vähän häsläsi, mutta Zora vain maata tapitti paikallaan.
Taas kerran on kyllä todettava, että kyllä tuon Zoran kanssa on niin kiva tehdä! Moottori ei hyydy ja parhaansa se tekee. Sitten on ohjaajan peiliin katsominen, jos joku ei suju. Lisäksi itseasiassa, se oivaltaa oikeasti tosi nopeasti mitä siltä halutaan ja tuo otsikon lausahdus onkin kouluttajan suusta :)
torstai 10. joulukuuta 2015
Suku on pahin - tai paras
Viime viikonloppuna oli perinteinen koiranäyttelyvuoden päätös, Messari. Itselläni on tapana osallistua siellä Tolleriyhdistyksen talkoisiin, joten rakennettiin näyttelyä perjantaina ja pidettiin järjestystä yllä näyttelypäivinä. Tämä talkoilu tosin aiheutti hieman logistisia ongelmia, sillä Foxi piti myös saada paikalle lauantaina enkä halunnut pitää sitä häkissä montaa tuntia.
Helsinki Winnerissä tuomarina oli tanskalainen Birte Scheel. Avoimessa luokassa taisi olla viisi koiraa Foxin lisäksi. Foxi oli keulapaikalla ja pistelikin kivasti menemään. Seisoessa sen katse vähän haahuili, mutta muuten oli hyvä. Se oli tosi iloinen ja teki jopa pari intoiluhyppyä :D
"5 Years, strong masculine male. Correct head and expression and bite. Good lenght of neck. Turns his front legs little bit out. Correct shoulder angulation. Straight topline. Compact body. Well angulated behind. Moves a little narrow behind and could be little more parallel in front. Very nice coat and condition"
Tällä saatiin erinomainen ja kilpailuluokassa kirittiin peräti toiseksi ja saatiin SA. Paras uros kehässä oli sen verran porukkaa, että sieltä päädyttiin kyllä pois heti alkuunsa. Oli kuitenkin todella kiva lopettaa näyttelyvuosi tälläisen tulokseen! Olen todella tyytyväinen :)
Tollereissa Vertti-veli ylsi voittajaksi asti ja serkun tyttö Pepin ollessa VSP. Lisäksi Zoran sisko Sumu oli narttujen juniorivoittaja. Sunnuntaina taas Foxin puoliveli Paavo oli ROP ja Sumu pokkasi toisen tittelin itselleen voittamalla taas narttujen junioriluokan. Rumia nuo mun koirien sukulaiset!
torstai 26. marraskuuta 2015
Mixed Feelings
Viime viikon perjantaina tungettiin Minnan autoon. Mukana meillä oli Foxi, Alva, Dina sekä Ramon. Oli varsin tiivis tunnelma. Onneksi kuitenkin lähdettiin jo perjantaina kohti Jyväskylää, sillä keli oli aivan karsea ja ei voitu kovin lujaa ajaa. Jos oltaisi lähdetty lauantaiaamuna niin todennäköisesti olisi myöhästytty kehästä.
Lauantaina Jyväskylässä oli itävaltalainen Gunter Wonisch. Hän osoittautuikin sitten erittäin tiukaksi tuomariksi.
Lauantaina Jyväskylässä oli itävaltalainen Gunter Wonisch. Hän osoittautuikin sitten erittäin tiukaksi tuomariksi.
"Big size. Nice head and expression. Not correct bite. Good neck and shoulders. Well developed chest. Little long in loin. Correct angulations in rear. Front angulations not correct, Nice temperament. Good because of bite"
Näin sitten tällä kertaa. Tällä kertaa en kyseenalaista tätä purentakommenttia, koska kun kehän jälkeen tutkittiin Foxin hampaita, niin niistä kaksi on "tippuneet" alaspäin. Sillä on aina ollut erinomainen purenta, joten en tiedä mitä nyt on sitten tapahtunut. Ja eipä tietenkään ole mahdollista saada eläinlääkärintodistustakaan siitä, että on ne hampaat joskus ollut oikein suussa. Itsessään tulos ei harmita, vaan se että saa nähdä viitsiikö tuota koiraa enää oikein mihinkään viedä. Ei kaikki tuomarit tokikaan tutki hampaita niin tarkasti, kun tämä herra Wonisch, mutta mene ja tiedä sitten. Tuossa koirassa alkaa vaan olla aika paljon vikaa nyt kun hampaatkin sitten on miten sattuu.
Lauantaista tulikin sitten vähän erilainen päivä kun mitä alunperin oltiin kuviteltu. Ehdittiin tehdä vaikka mitä kaikkea alkaen koirien juoksutuksesta metsässä ja omistajien lillumisesta kylpylässä.
Sunnuntaina koittikin sitten uusi näyttelypäivä. Tuomarina oli portugaliainen Rui Oliveira.
"Well balanced head. Big dog. Acceptable front. Good quarters. Acceptable movement"
Tällä aika olemattomalla arvostelulla saatiinkin sitten erinomainen. Tuomari katsoi kyllä hampaita, mutta ne eivät sitten haitanneet mitään. Kilpailuluokassa jäätiin ilman sijoitusta. En oikein tiedä mitä tästä nyt oikein ajattelisi. Kiva toki että saatiin erinomainen edellisen päivän jäljiltä, mutta tämä tuomari antoikin kaikille erit.
Meillä ei ollut mitään varsinaisia tavoitteita tälle viikonlopulle, mutta en kyllä ole näihin tuloksiin tyytyväinen. Jos minulla vaan olisi ollut edes pieni käsitys siitä, mitä tuleman pitää, niin olisi kyllä jäänyt koko reissu välistä.
Saa nähdä miten Messarissa käy...
maanantai 16. marraskuuta 2015
Tokottaa
Eilen oltiin Zoran kanssa AgiTokolassa treenaamassa. Alotettiin juoksutarkastuksella. Siinä ei ollut ongelmia, Zora on tosi helposti käsiteltvissä ja sen verran ilmeisesti näyttelyjuttuja treenannut, että seisoi tosi kivasti paikallaan.
Aloitettiin kosketusalustan muistelulla. Sitä oltiin tehty jonkin verran kotona edellisten treenien jälkeen ja meni ihan kivasti. Foxi on kyllä joskus osannut mennä alustalle vauhdikkaammin kun mitä Zora toistaiseksi. Täytyy vaan treenata lisää ja kasvattaa matkaa. Sitten saadaan lisää vauhtia ja varmuutta tähän.
Sitten siirryttiin hyppyyn. Sitä ei olla koskaan tehty tai nähty edes. Itseasiassa en ollut edes ihan varma millainen liike on uusilla säännöillä kysessä. Tehtiin pari kertaa matalalla rimalla ja läheltä estettä. Yhden kerran Zora meinasi kiertää, mutta sitten palautin sen takaisin ja sitten saatiinkin tosi kivoja suorituksia. Alkoi jo melkeinpä näyttää sellaiselta että voisi saada jotain pisteitä kokeessakin. Tosin loppuasentoa on aiheellista vielä treenata.
Sitten tehtiin luoksari. Siinä ei ollut mitään ongelmaa. Ihana tykitysvauhti ja iloinen Zora. Tämäkin on vähän sellaista viimeistelyä vailla.
Tutustuttiin myös merkin kiertoon. Alkuun Zora meinasi jäädä vähän mun käteen kiinni. Sitten korjattiin tilannetta ja vaihdoinkin "ohjaavan käden" tyhjäksi ja palkan oikeaan käteen. Tästä tulee kiva, täytyy vaan muistaa ottaa omat kartiot mukaan kun seuraavan kerran käyn Järvenpäässä.
Loppuun tehtiin minuutin paikkamakuu. Me ei olla oikeastaan yhtään tehty paikkamakuuta, eikä ainakaan kellotettuna. Zora kuunteli kivasti ja menikin sitten maahan kun käskettiin. Minuutin ajan se makasi tosi levollisena paikallaan, vaikka vieressä ollut pentu hermostui ja alkoi jotain haukkua. Palkkasin maahan ja vapautin.
Taas saatiin teemoja työstettäväksi. Etenkin perusasennoissa pitäisi ehkä hieman korottaa kriteeriä. Kosketusalustan ja merkin kanssa tarvitaan lisää treeniä, vaikka ne ovat kyllä koko ajan menneet oikeaan suuntaan. Tykkään tosi paljon edelleen Zoran työasenteesta. Se tekee aivan innoissaan ja nauttii yhdessä tekemisestä. On kyllä treeni-intoa ja kiva tehdä Zoran kanssa!
Aloitettiin kosketusalustan muistelulla. Sitä oltiin tehty jonkin verran kotona edellisten treenien jälkeen ja meni ihan kivasti. Foxi on kyllä joskus osannut mennä alustalle vauhdikkaammin kun mitä Zora toistaiseksi. Täytyy vaan treenata lisää ja kasvattaa matkaa. Sitten saadaan lisää vauhtia ja varmuutta tähän.
Sitten siirryttiin hyppyyn. Sitä ei olla koskaan tehty tai nähty edes. Itseasiassa en ollut edes ihan varma millainen liike on uusilla säännöillä kysessä. Tehtiin pari kertaa matalalla rimalla ja läheltä estettä. Yhden kerran Zora meinasi kiertää, mutta sitten palautin sen takaisin ja sitten saatiinkin tosi kivoja suorituksia. Alkoi jo melkeinpä näyttää sellaiselta että voisi saada jotain pisteitä kokeessakin. Tosin loppuasentoa on aiheellista vielä treenata.
Sitten tehtiin luoksari. Siinä ei ollut mitään ongelmaa. Ihana tykitysvauhti ja iloinen Zora. Tämäkin on vähän sellaista viimeistelyä vailla.
Tutustuttiin myös merkin kiertoon. Alkuun Zora meinasi jäädä vähän mun käteen kiinni. Sitten korjattiin tilannetta ja vaihdoinkin "ohjaavan käden" tyhjäksi ja palkan oikeaan käteen. Tästä tulee kiva, täytyy vaan muistaa ottaa omat kartiot mukaan kun seuraavan kerran käyn Järvenpäässä.
Loppuun tehtiin minuutin paikkamakuu. Me ei olla oikeastaan yhtään tehty paikkamakuuta, eikä ainakaan kellotettuna. Zora kuunteli kivasti ja menikin sitten maahan kun käskettiin. Minuutin ajan se makasi tosi levollisena paikallaan, vaikka vieressä ollut pentu hermostui ja alkoi jotain haukkua. Palkkasin maahan ja vapautin.
Taas saatiin teemoja työstettäväksi. Etenkin perusasennoissa pitäisi ehkä hieman korottaa kriteeriä. Kosketusalustan ja merkin kanssa tarvitaan lisää treeniä, vaikka ne ovat kyllä koko ajan menneet oikeaan suuntaan. Tykkään tosi paljon edelleen Zoran työasenteesta. Se tekee aivan innoissaan ja nauttii yhdessä tekemisestä. On kyllä treeni-intoa ja kiva tehdä Zoran kanssa!
maanantai 2. marraskuuta 2015
Meidän elämää
Aloitettiin Zoran kanssa tokoryhmässä pari viikkoa sitten. Ekat treenit on takana ja oikein innostunut fiilis jäi. Treenejä on sopivasti kerran kuussa, niin ehditään kiireettä työstää läksyjä kotona. Zora on kyllä kiva treenikaveri, kun jaksaa ja haluaa tehdä mulle töitä koko treenien ajan.
Eilen oltiin Villähteellä treenaamassa. Aloitettiin variksen muistinoudoilla. Kaksi ekaa suoritusta meni aika kivasti. Kolmas ei sitten mennytkään ja sitten täytyi viedä koira avaamaan kehittämänsä lukot autoon. Zora otti kaksi ekaa kertaa vaakun tosi kivalla otteella ja muutenkin kulki kivalla vauhdilla. En kehunut sitä ollenkaan kesken palautuksen, koska ajattelin että se pudottaa. Olisi kuitenkin pitänyt, koska selvästi Zoralla jäi sitten epäselväksi että toimiko nyt oikein vai ei. Täytyy siis ehdottomasti muistaa jatkossa reippaammin kehua, palkata ja innostaa sitä.
Sitten haettiin Zora autosta ja Noora oli tehnyt sille hakuruudun neljällä riistalla. Zora lähti kivasti ja kävi tsekkaamassa kaikki riistat läpi, mutta ei nostanut yhtään. Selvästi sillä oli edelleen vähän epävarmaa että mitä sen olisi pitänyt tehdä. Zora on sellainen että jos ei tiedä, mitä pitäisi tehdä niin ei sitten tee ollenkaan.
Välissä Zora kävi autossa taas ja loppuun tehtiin sitten vielä yksi muistinouto riistalla. Innostin Zoraa jo mennessä riistalla ja sittenhän se tykitti riistalle ja poimi sen suuhun ja palauttikin oikeaan suuntaan. Tällä kertaa muistin sitten avata suuni ja kehua sitä, sekä antaa superpalkankin.
Zoran kanssa on kyllä kaikinpuolin erilaista treenata kuin Foxin. Niillä on tavallaan sama ongelma, mutta sitä ei voi purkaa samalla tavalla. Zora kyllä tekee kunhan vaan tietää mitä pitää tehdä, se täytyy pitää mielessä :)
Eilen oltiin Villähteellä treenaamassa. Aloitettiin variksen muistinoudoilla. Kaksi ekaa suoritusta meni aika kivasti. Kolmas ei sitten mennytkään ja sitten täytyi viedä koira avaamaan kehittämänsä lukot autoon. Zora otti kaksi ekaa kertaa vaakun tosi kivalla otteella ja muutenkin kulki kivalla vauhdilla. En kehunut sitä ollenkaan kesken palautuksen, koska ajattelin että se pudottaa. Olisi kuitenkin pitänyt, koska selvästi Zoralla jäi sitten epäselväksi että toimiko nyt oikein vai ei. Täytyy siis ehdottomasti muistaa jatkossa reippaammin kehua, palkata ja innostaa sitä.
Sitten haettiin Zora autosta ja Noora oli tehnyt sille hakuruudun neljällä riistalla. Zora lähti kivasti ja kävi tsekkaamassa kaikki riistat läpi, mutta ei nostanut yhtään. Selvästi sillä oli edelleen vähän epävarmaa että mitä sen olisi pitänyt tehdä. Zora on sellainen että jos ei tiedä, mitä pitäisi tehdä niin ei sitten tee ollenkaan.
Välissä Zora kävi autossa taas ja loppuun tehtiin sitten vielä yksi muistinouto riistalla. Innostin Zoraa jo mennessä riistalla ja sittenhän se tykitti riistalle ja poimi sen suuhun ja palauttikin oikeaan suuntaan. Tällä kertaa muistin sitten avata suuni ja kehua sitä, sekä antaa superpalkankin.
Zoran kanssa on kyllä kaikinpuolin erilaista treenata kuin Foxin. Niillä on tavallaan sama ongelma, mutta sitä ei voi purkaa samalla tavalla. Zora kyllä tekee kunhan vaan tietää mitä pitää tehdä, se täytyy pitää mielessä :)
sunnuntai 11. lokakuuta 2015
Our kind of Sunday
Oli pitkästä aikaa oikein "vanha" kunnon koirailuviikonloppu. Sunnuntaina ajeltiin Orimattilaan treenaamaan Virpin ja Pirjon kanssa. Molemmat koirat lähti mukaan, mutta Foxille en ollu keksinyt mitään erikoisempaa treeni-ideaa. Zoran kanssa oli tarkoitus tehdä hakuruutu dameilla sekä lopuksi tehdä muutama riistanouto.
Zoralle tehtiin motivoitu hakuruutu. Se oli aivan pähkinöinä jo valmiiksi. Lähti etsimään hurjalla vauhdilla ja löysikin. Tällä kertaa muistin ottaa sen samalla haltuun ja palkata! Edelleen sillä on vähän kevyet otteet dameista, mutta mihinpä ne olisivat muuttuneet kun ei ole työstetty yhtään. Ei olisi edes mikään suuri homma, joten ehkä täytyisi ottaa itseä nyt niskasta kiinni. Samoin palautuksia voisi vähän viilata... Kivaa hakutyöskenteyä Zoralta. Se käyttää hyvin nenää ja välillä meinaa sitten unohtaa avata silmänsä.
Sitten tehtiin Foxille hajupaikka variksella. Luotto koiraan ei ollut kovinkaan suuri, mutta se oli aivan innoissaan kun se pääsi tekemään. Kävi juuri niinkuin kuvittelinkin, eli koira meni ihmettelemään vaakkua ja tuijotti siellä sitten. Otin pois ja ihmeteltiin hetki että mitäs keksitään. Tehtiin muutama kantoharjoitus variksella ja sitten sama tehtävä uudelleen. Ei se spontaanisti nostanut, mutta kehotuksella kuitenkin.
Foxi on kyllä sellainen... Sen kanssa olen käytännössä heittänyt kirveen kaivoon jo taippareiden osalta. En ota sen kanssa mitään stressiä, mutta kunhan nyt vähän touhuillaan kun Foxikin tykkää. Se tosin vähän liikaa edelleen luottaa itse tietävänsä mitä kuuluu tehdä.
Sitten oli vielä Zoran vuoro. Tehtiin markkeerauksia variksella metsäautotiellä. Zora lähti kun raketti ja ottikin variksen suuhun ilman suurempia ihmettelyjä. Sitten menin hihkumaan kehuja varis jäi ja unohtui. Ei alettu sitä sen enempää pohtimaan vaan tehtiin uusi nouto. Kyllä Zora niitä ottaa, mutta on edelleen ehkä vähän epävarma. Lisäksi taas se alkoi sorsia yhtä varista, vaikka useampaa oli kantanut ilman ongelmia. Palautukset ovat varisten kanssa vielä epämääräisemmät kun dameilla, mutta niihin ei puututtu nyt kun tärkeintä oli että se nostaa ja kantaa variksia.
Kokeiltiin myös pupujälkeä, kun tuli mieleen että eipä ole sitä taidettu ehkä koskaan tehdä. Zora jäljesti erittäin keskittyneesti ja löysikin pupun helposti. Pupua se ei nostanut ennen kun sitä alettiin leikittää ja sittenpä se nousikin kivasti.
Josko tästä nyt sitten vielä syksyä kohti saisi treenailtua vähän lisää. Zora pääsee ainakin vihdoin myös kokeilemaan tokoa kun saatiin uudesta seurasta treenipaikka :)
Zoralle tehtiin motivoitu hakuruutu. Se oli aivan pähkinöinä jo valmiiksi. Lähti etsimään hurjalla vauhdilla ja löysikin. Tällä kertaa muistin ottaa sen samalla haltuun ja palkata! Edelleen sillä on vähän kevyet otteet dameista, mutta mihinpä ne olisivat muuttuneet kun ei ole työstetty yhtään. Ei olisi edes mikään suuri homma, joten ehkä täytyisi ottaa itseä nyt niskasta kiinni. Samoin palautuksia voisi vähän viilata... Kivaa hakutyöskenteyä Zoralta. Se käyttää hyvin nenää ja välillä meinaa sitten unohtaa avata silmänsä.
Sitten tehtiin Foxille hajupaikka variksella. Luotto koiraan ei ollut kovinkaan suuri, mutta se oli aivan innoissaan kun se pääsi tekemään. Kävi juuri niinkuin kuvittelinkin, eli koira meni ihmettelemään vaakkua ja tuijotti siellä sitten. Otin pois ja ihmeteltiin hetki että mitäs keksitään. Tehtiin muutama kantoharjoitus variksella ja sitten sama tehtävä uudelleen. Ei se spontaanisti nostanut, mutta kehotuksella kuitenkin.
Foxi on kyllä sellainen... Sen kanssa olen käytännössä heittänyt kirveen kaivoon jo taippareiden osalta. En ota sen kanssa mitään stressiä, mutta kunhan nyt vähän touhuillaan kun Foxikin tykkää. Se tosin vähän liikaa edelleen luottaa itse tietävänsä mitä kuuluu tehdä.
Sitten oli vielä Zoran vuoro. Tehtiin markkeerauksia variksella metsäautotiellä. Zora lähti kun raketti ja ottikin variksen suuhun ilman suurempia ihmettelyjä. Sitten menin hihkumaan kehuja varis jäi ja unohtui. Ei alettu sitä sen enempää pohtimaan vaan tehtiin uusi nouto. Kyllä Zora niitä ottaa, mutta on edelleen ehkä vähän epävarma. Lisäksi taas se alkoi sorsia yhtä varista, vaikka useampaa oli kantanut ilman ongelmia. Palautukset ovat varisten kanssa vielä epämääräisemmät kun dameilla, mutta niihin ei puututtu nyt kun tärkeintä oli että se nostaa ja kantaa variksia.
Kokeiltiin myös pupujälkeä, kun tuli mieleen että eipä ole sitä taidettu ehkä koskaan tehdä. Zora jäljesti erittäin keskittyneesti ja löysikin pupun helposti. Pupua se ei nostanut ennen kun sitä alettiin leikittää ja sittenpä se nousikin kivasti.
Josko tästä nyt sitten vielä syksyä kohti saisi treenailtua vähän lisää. Zora pääsee ainakin vihdoin myös kokeilemaan tokoa kun saatiin uudesta seurasta treenipaikka :)
Ei mennyt ihan nappiin
Lauantaina hypättiin junaan ja junailtiin Järvenpäähän. Zora jäi äidin luo kun me Foxin kanssa jatkettiin Emmin kyydissä matkaa kohti Hyvinkään Vanhaa Villatehdasta ja noutajien päänäyttelyä. Tuomarina tollereilla oli Eeva Rautala, ja hänellä olikin yli 50 tolleria tuomaroitavana.
Foxi oli kolmantena koirana kehässä ja suuren avoimen luokan ensimmäisenä. Se olikin kiva, niin mahtui kaahailemaan kun ei ollut edessä ketään. Foxi nimittäin irtosi kyllä parhaan osaamisensa mukaan. Huikea show-asenne sillä taas :)
"Voimakasrakenteinen, erittäin hyvän tyyppinen uros, joka mittasuhteiltaan pitkärunkoinen. Hyvä maskuliininen pää, riittävä kaula. Oikea rintakehän muoto. Lanneosa saisi olla tiiviimpi. Hyvät takakulmat, voisi olla parempi edestä ja etuliikkeet saisivat olla paremmat. Takaliikkeet ok. Hyvä väritys ei parhaassa karvassa. Hyvä luonne ja esiintyminen"
Foxi mitattiin ja Rautala sai ilmeisesti mitaksi 52cm, vaikka aiemmin se on mitattu useamman kerran 51cm. Lisäksi saatiin suullista kommentointia turkista, vaikka se ei oikeasti edes ole ihan täysin hukassa. Kilpailuluokassa ei sijoituttu enää. Harmi sinänsä, sillä Foxi oli sellaisella mielellä että sen kanssa olisi ollut hauska juosta vähän lisää.
Lopuksi oltiin vielä Banietta's kasvattajaluokassa, jonka kanssa oltiin neljänsiä. Tuomarin mielestä osa ryhmän koirat olivat tyypiltään ihan siinä rajalla että ovatko liian raskaita. Lisäksi oltiin Dinan jälkeläisluokassa, josta saadut kommentit sitten aiheuttivatkin enemmänkin ihmetystä. Nimittäin hän sanoi Foxia ja Verttiä osoittaen että niiden kohdalla ei mennyt ihan nappiin.
Niin, onhan niissä virheensä toki ehdottomasti. Vaan hänen omasta mielestään ne olivat kuitenkin erinomaisen arvoisia. Varsin erikoinen kommentti siis. Ja joku muu tuomari olisi muutoinkin tuolla Foxin saamalla arvostelulla antanut erittäin hyvän. Vaikka tuo arvostelu kyllä näyttää ihan Foxilta.
Voittajiksi valikoitui kyllä hyvät koirat, mutta voin itse sanoa että en kyllä toiste vie koiriani hänen kehäänsä. Huomioiden suuren koiramäärän, erinomainen oli hyvin yleinen arvosana. Ja todellakin hän itse tavallaan pyörisi sitten itse antamansa laatuarvosanan tuolla "ei mennyt ihan nappiin" -kommentilla.
lauantai 19. syyskuuta 2015
Fun time
Alkuun samaa jorinaa aikaansaamattomuudesta mitä kaikissa viimeaikaisissa blogipäivityksissä... Mulla on toistaiseksi niin huono netti kotona ettei nettisurffailu ja blogin päivittäminen ole kovinkaan sujuvaa.
Pari viikkoa sitten hypättiin Foxin kanssa Marjan kyytiin ja kurvattiin Hakunilaan. Siellä kaikkien rotujen näyttelyssä tollereita tuomaroi ihana Pekka Teini. Zorakin oli ilmoitettu ja saapuikin paikalle Virpin mukana. Foxin halusin ilmoittaa ihan puhtaasti mielenkiinnosta. Se on nuorempana käynyt kerran Teinin kehässä, joten halusin saada sille uuden arvostelun nyt kun se on aikuistunut. Zoralle tavoitteena oli saada kiva kehäkokemus.
 |
| kuva: K.Linna |
"Keskikokoa kookkaampi uros, jolla upeat liikkeet ja erinomainen ryhti. Vahva uroksen pää, hieno ilme. Hieno runko ja raajakorkeus. Hyvä takaosa. Kaunis väri ja turkki. Näyttävä uros!
Jo yksilöarvostelun päätteeksi Teini sanoi minulle "hieno koira!". Tällä arvostelulla irtosi erinomainen ja viiden koiran avoimessa luokassa toinen sija ja SA. PU-kehässäkin Foxi päätyi kakkospallille! Vitsit miten tyytyväinen olinkaan ja millä arvostelulla! :) Parhaaksi urokseksi valikoitui Kaapo, joka vielä myöhemmin pokkasi itselleen myös ryhmäsijoituksen.
Paras uros kehän jälkeen tulikin sitten vauhdikas koiran vaihto! En nimittäin ollut ehkä oikein ajatellut että siellä kehässä nyt ainakaan ihan loppuun asti kiikuttaisi, mutta onneksi oli kehän laidalla apukäsiä pitämässä Zoraa ja viemässä Foxin pois.
Tosiaan sitten oli Zoran vuoro. Junnunarttuja taisi olla neljä, joista Zora taisi olla toisiksi viimeisenä. Zora oli varsin sähikäisenä kun taisi olla vähän liian hyvät herkut tarjolla :D Mutta se seisoi kyllä nätisti ja liikkui aika kivasti.
"Hyvin rakentunut nuori narttu, jolla oikeat mittasuhteet. Kevyehkö kuono-osa, myös kallo saa vahvistua. Hyvä raajakorkeus ja rintakehä. Hyvät takakulmausket. Pysty olkavarsi ja löysä lapa vielä. Turkki ei vielä valmis. Miellyttävä käytös"
Tällä arvostelulla saatiin erittäin hyvä. Siihen oltiin jo tosi tyytyväisiä, sillä olihan se paljon ylöspäin TollerShow'n tuloksesta. Kilpailuluokassa Zora päätyi toiseksi, kun ensimmäinen oli saanut erinomaisen.
Oli todella mukava näyttelypäivä mahtavassa porukassa ja omien koirien tuloksetkin lämmittivät mieltä :) Ja vitsit että tykkäänkään Pekka Teinistä! Kaikkien tuomareiden pitäisi perustella kehän laidalla miksi koirat saavat mitä saavat ja sijoittuvat miten sijoittuvat, se on todella opettavaista ja erittäin mielenkiintoista. Zoran kanssa mennään ehdottomasti hakemaan uusi arvostelu Teiniltä sitten joskus kun Zora näyttää aikuiselta! Ja miksipä ei Foxinkin kanssa voisi joskus toiste mennä :) Nyt Zora jää sitten toivottavasti hieman aikuistumaan ja nähdään sitten kehässä ehkä joskus ensi kesänä :D Foxin kanssa suuntana seuraavaksi SNJ :)
keskiviikko 2. syyskuuta 2015
Showdogs
Syyskuu pyörähti käyntiin, mutta palaillaanpa vielä mun lauman tuloksiin. Itse palasin kesän jälkeen takaisin omaan kotiin Oulunkylään, mutta koirat ovat olleet täällä vähän ristikkäin ku Zora tosiaan oli juoksussa. Mutta eiköhän tästä nyt sunnuntaina saada Zorakin tänne ja arki alkamaan.
Foxi matkasi elokuun puolivälissä Emmin ja Vimman kanssa Liettuaan. Keksin koko homman vähän yhtäkkiä, sillä en ollut ajatellut että Foxi lähtisi Liettuaan. Vaan kun Emmin kyytiin mahtui niin mikä ettei!
Lauantaina molemmille koirille napsahti erittäin hyvät espanjalaiselta Federico Ruiz Rodriguezilta. Hän piti kyllä arvostelujen perusteella molemmista koirista, mutta ei ollut tyytyväinen kummankaan selkälinjaan.
"Good expression. Lovely neck. Good head. Good angulation. Topline must be stronger. Good tail"
Sunnuntaina tuomarina oli puolalainen Viva Maria Soleekyj-Szpunar. Hän pitikin sitten paljon kummastakin koirasta. Foxi veti tällä kertaa pidemmän korren ollen ROP ja saaden myös Liettuan sertin. Harmi vaan kun ei ollut inttinäyttely ;)
"Lovely condition. Typical head. Excellent size. Front legs bit open. Excellent chest. Very nice coat. Back legs too narrow. Straight back. General expression is ok"
Viime viikonloppuna sitten Zora kävi edustamassa TollerShow'ssa Virpin matkassa ja itse suuntasin Foxin kanssa Tervakoskelle.
Zoralla nähtävästi vain arvostelut huonontuu kun tällä kertaa Hannan esittämänä se pokkasi Pia Itkoselta tyydyttävän.
"Nuori narttu, jonka pään väritys tulisi olla selkeästi punaisempi. Vielä kapeakuonoinen pää. Ilmavat korvat. Kapea kaula. Selässä pehmeyttä. Hyvä häntä. Kovin suora olkavarsi. Riittävä rintakehä. Eturinta tänään kotona. Hyvät takakulmaukset. Siro raajaluusto. Pehmeähkö peitinkarva. Liikkuu halutessaan hyvin sivulta. Esitetään kauniisti. Miellyttävä käytös"
Sellainen oli Zora tällä kertaa. Onhan se aivan kesken. Tällä kertaa takakulmaukset sitten olivatkin taas hyvät ja liikkeessäkään ei ollut mitään vikaa. Kyllä näillä tuomareilla voi olla ihmeen erilaisia näkemyksiä koirasta.
Tervakoskella saatiin sitten vettä niskaan ja ukkonenkin alkoi. Onneksi sade ehti loppua ennen kehää. Ruotsalainen Lena Rollmar antoi Foxille erinomaisen ja sijoitti kolmaneksi avoimessa luokassa. Hän selvästi haki kookkaampaa ja raajakkaampaa tolleria, kun mitä Foxi.
"Kraftful hane. Vänligt uttryckt. Ögonfärgen harmoinerar med pälsen. Lite tunga örön. Bra rygg. Lite lång i länden. rak överarm. Bra bröstkorg. Välvinklad bak. Effektivt steg från sidan, lite trång bak. Utmärkt päls. Aningen ojämt bett"
Foxi sai hyvin itsensänäköisen arvostelun! Ainoa vaan, että tuota epätasaista purentaa en sitten kyllä millään allekirjoita. Tai ainakaan koskaan aikaisemmin siinä ei ole ollut mitään vikaa.
lauantai 22. elokuuta 2015
Juoksu-Norppa treenaa
Zoralla alkoi ensimmäinen juoksu juuri muutamaa päivää ennen kun ikää rapsahti 1v plakkariin. Ja tietysti juuri silloin, kun omistaja oli lähdössä reissuun. Seurasi siis hieman järjestelyjä, että koirille löytyi hoitopaikat, mutta kaikki kuitenkin meni ihan hyvin lopulta. Viime viikon torstaina ajeltiin sitten tuon juoksuisen koiran kanssa treenaamaan Villähteelle Niinan kanssa.
Zoran kanssa tehtiin vaakkua. Niina oli sulattanut sen, mutta siivet oli vedetty nippusiteillä kasaan. Tehtiin muistinoutona. Zora lähti aika kivasti ja nostikin vaakun. Sitten menin kehumaan sitä ja kappas vaan, vaakku tippui vähän ennen mua. Pääasia oli kuitenn, että vaakku nousi ja sitä kannettiin.
Tehtiin myös muutama markkeeraus variksella. Zorasta kyllä huomaa, että sille ei ole markkeerausheittoja kauheasti heitelty. Nimittäin se markkeeraa tosi huonosti. Se ei osaa kunnolla arvioida että mihin tippuu. Toisin kun taas Foxi on hyvä markkeeraaja, mutta sille on myös toki heiteltykin. Nyt Zora katsoi kaikki heitot lyhyemmiksi, kun mitä ne olivat. Sillä kyllä toimii nenä, joten vaakut kyllä löytyivät.
Lopuksi tehtiin helposta rannasta vesinoutoja. Ensin damilla ja sitten lokilla. Damin kanssa ei ollut mitään ongelmia eikä veteenmenonkaan kanssa ollut. Veteen se menee aika reippaasti, vaikka uimiset on jääneet tänä kesänä vähemmälle. Lokista sillä oli aika pinnallinen ote. Mutta se kuitenkin raahasi sen rantaan. Hirveän isohan se lokki on Zoralle, mutta kyllä se sen saa raahattua.
Näissä treeneissä oli kyllä paljon parempaa riistatyöskentelyä kun edellisissä. Täytyy ehkä edelleen hehkuttaa, mutta mä niin tykkään Zoran työmotivaatiosta! Juoksutkaan eivät ole mun mielestä vaikuttaneet sen treenattavuuteen mitenkään :)
Zoran kanssa tehtiin vaakkua. Niina oli sulattanut sen, mutta siivet oli vedetty nippusiteillä kasaan. Tehtiin muistinoutona. Zora lähti aika kivasti ja nostikin vaakun. Sitten menin kehumaan sitä ja kappas vaan, vaakku tippui vähän ennen mua. Pääasia oli kuitenn, että vaakku nousi ja sitä kannettiin.
Tehtiin myös muutama markkeeraus variksella. Zorasta kyllä huomaa, että sille ei ole markkeerausheittoja kauheasti heitelty. Nimittäin se markkeeraa tosi huonosti. Se ei osaa kunnolla arvioida että mihin tippuu. Toisin kun taas Foxi on hyvä markkeeraaja, mutta sille on myös toki heiteltykin. Nyt Zora katsoi kaikki heitot lyhyemmiksi, kun mitä ne olivat. Sillä kyllä toimii nenä, joten vaakut kyllä löytyivät.
Lopuksi tehtiin helposta rannasta vesinoutoja. Ensin damilla ja sitten lokilla. Damin kanssa ei ollut mitään ongelmia eikä veteenmenonkaan kanssa ollut. Veteen se menee aika reippaasti, vaikka uimiset on jääneet tänä kesänä vähemmälle. Lokista sillä oli aika pinnallinen ote. Mutta se kuitenkin raahasi sen rantaan. Hirveän isohan se lokki on Zoralle, mutta kyllä se sen saa raahattua.
Näissä treeneissä oli kyllä paljon parempaa riistatyöskentelyä kun edellisissä. Täytyy ehkä edelleen hehkuttaa, mutta mä niin tykkään Zoran työmotivaatiosta! Juoksutkaan eivät ole mun mielestä vaikuttaneet sen treenattavuuteen mitenkään :)
Mummolanäyttely
Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna oltiin mummon luona Pohjois-Savossa. Sukuloinnin lisäksi käytiin Iisalmen KV näyttelyssä, jossa tuomaroi australialainen Lynne Harwood. Tämä oli myös ensimmäinen näyttely, johon olin ilmoittanut molemmat koirat.
Foxi oli tietenkin ensiksi kehässä mun koirista. Siitä huomasi jo viritellessä että se on kivalla asenteella mukana. Avoimessa luokassa oli kaksi koiraa, joista Foxi oli ensimmäisenä.
Tällä irtosi EH. Kilpailuluokassa tultiin toisiksi kolmen junnunartun joukosta. Zoran arvostelua en kyllä ihan täysin allekirjoita. Ensinnäkään se ei ole mun mielestä missään nimessä liian pitkä (tosin sen kämppis on maastonakki-mallia). Ja ei sillä niin huonot kulmaukset ole, etteikö muka liikkeet olisi riittävän hyvät. Eihän sen etuosa kovin kummoinen ole, mutta takaosa sillä on mun mielestä vielä ihan hyvä. Lantio vaan ehkä vähän jyrkkä.
Jäi vähän riistiriitaiset fiilikset tästä näyttelystä. Voittajiksi kyllä valikoitui hyvät koirat. Onneksi ei saatu vettä niskaan ja äiti ja kummitäti, olivat vähän erilaista, mutta ihan hauskaa seuraa.
Foxi oli tietenkin ensiksi kehässä mun koirista. Siitä huomasi jo viritellessä että se on kivalla asenteella mukana. Avoimessa luokassa oli kaksi koiraa, joista Foxi oli ensimmäisenä.
"Very good type. Longer in back that I would like. Head is broad. Neck could be slightly longer. Bone strong. Topline is level. Moved very closed behind"
Tällä saatiin erittäin hyvä ja lopulta myös luokkavoitto. Noista Foxin liikkeistä on nyt tullut noottia jonkin verran. Tällä viikolla se kävi hieronnassa ja ilmeisen paljon jumissa... Josko se taas sitten tästä.
Sitten oli Zoran vuoro. Sen esittäminen oli hieman haastavaa kun meinasi koko ajan liikkeessä kiilata mun jalkoihin. Lisäksi se taisi ottaa vähän laukka-askeleitakin. Ainakin sillä oli hauskaa, kuten aina :D Seistä se kyllä osaa aika kivasti.
"Very good type. Correct amount of bone but would like to see shorter in back. Skull needs to broaden. She doesn't have enough reach and drive because her front and rear angulation is not sufficient"
Tällä irtosi EH. Kilpailuluokassa tultiin toisiksi kolmen junnunartun joukosta. Zoran arvostelua en kyllä ihan täysin allekirjoita. Ensinnäkään se ei ole mun mielestä missään nimessä liian pitkä (tosin sen kämppis on maastonakki-mallia). Ja ei sillä niin huonot kulmaukset ole, etteikö muka liikkeet olisi riittävän hyvät. Eihän sen etuosa kovin kummoinen ole, mutta takaosa sillä on mun mielestä vielä ihan hyvä. Lantio vaan ehkä vähän jyrkkä.
Jäi vähän riistiriitaiset fiilikset tästä näyttelystä. Voittajiksi kyllä valikoitui hyvät koirat. Onneksi ei saatu vettä niskaan ja äiti ja kummitäti, olivat vähän erilaista, mutta ihan hauskaa seuraa.
torstai 30. heinäkuuta 2015
Muinaiset treenit
Treenattiin Virpin kanssa taannoin uusissa maastoissa Järvenpäässä. Aika kivat maastot olikin, vain ranta puuttui. Mulla oli mukana vain Zora, koska ajattelin että on paljon helpompaa keskittyä vain toiseen koiraan. Sitä paitsi herrakoiran käskyjen kuunteleminen on ollut viime aikoina vähän mitä sattuu.
Aloitettiin linjaharjoituksella pellolla. Lähetyksessä Zora katsoi kiinteästi siihen suuntaan mihin olin ohjaamassa sen, mutta sitten kun se lähti niin se meni lujaa oikealle. Jätin Zoran istumaan ja kävin nostamassa damia. Sitten se onnistuikin! Ajattelin että nyt se olisi muistanut että siellä on dameja, mutta sama oikealle sinkoaminen toistui, joten kävin taas näyttämässä sille. Kolmannella kerralla se sitten tekikin ihan kivasti.
Sitten siirryttiin hakuruutuun. Virpi vei Zoran nähden 4 varista ruutuun ja yksi jäi heittovarikseksi. Olin aika luottavaisin mielin että kyllä Z ne vaakut tuo ruudusta, kun on tehnyt kivaa työtä riistan kanssa viime aikoina. Vaan mitä vielä. Ei nostanut, ei sitten millään. Tällä kertaa toki varikset olivat täysin sulia, kun kotona ollaan käytetty aika jäisiä. Siirryttävä siis asteittain sulempiin vaakkuihin. Zora jäi katsomaan kun Koda pääsi hakemaan varikset ruudusta ja neiti oli muuten ihan hiljaa!
Loppuun näytettiin vielä kania. Se kyllä kiinnostaa Zoraa jonkin verran, mutta sillä on suuri kynnys sitä nostaa. Leikitin sitä vähän kanin kanssa ja sitten se ottikin sen hetkeksi suuhun, mutta ei sen enempää kantanut.
Ei jäänyt mitenkään erityisen toiveikas mieli näistä treeneistä. Mä kyllä tykkään ihan mielettömästi tehdä Zoran kanssa, kun se kuuntelee, tottelee ja tekee kyllä parhaansa mukaan. Toisin kun Foxi, sitä vaan ei saa yhtään painostaa tekemään mitään. Joopa joo, jatkamme riistatreenejä!
Aloitettiin linjaharjoituksella pellolla. Lähetyksessä Zora katsoi kiinteästi siihen suuntaan mihin olin ohjaamassa sen, mutta sitten kun se lähti niin se meni lujaa oikealle. Jätin Zoran istumaan ja kävin nostamassa damia. Sitten se onnistuikin! Ajattelin että nyt se olisi muistanut että siellä on dameja, mutta sama oikealle sinkoaminen toistui, joten kävin taas näyttämässä sille. Kolmannella kerralla se sitten tekikin ihan kivasti.
Sitten siirryttiin hakuruutuun. Virpi vei Zoran nähden 4 varista ruutuun ja yksi jäi heittovarikseksi. Olin aika luottavaisin mielin että kyllä Z ne vaakut tuo ruudusta, kun on tehnyt kivaa työtä riistan kanssa viime aikoina. Vaan mitä vielä. Ei nostanut, ei sitten millään. Tällä kertaa toki varikset olivat täysin sulia, kun kotona ollaan käytetty aika jäisiä. Siirryttävä siis asteittain sulempiin vaakkuihin. Zora jäi katsomaan kun Koda pääsi hakemaan varikset ruudusta ja neiti oli muuten ihan hiljaa!
Loppuun näytettiin vielä kania. Se kyllä kiinnostaa Zoraa jonkin verran, mutta sillä on suuri kynnys sitä nostaa. Leikitin sitä vähän kanin kanssa ja sitten se ottikin sen hetkeksi suuhun, mutta ei sen enempää kantanut.
Ei jäänyt mitenkään erityisen toiveikas mieli näistä treeneistä. Mä kyllä tykkään ihan mielettömästi tehdä Zoran kanssa, kun se kuuntelee, tottelee ja tekee kyllä parhaansa mukaan. Toisin kun Foxi, sitä vaan ei saa yhtään painostaa tekemään mitään. Joopa joo, jatkamme riistatreenejä!
lauantai 11. heinäkuuta 2015
Viittä vaille inttivalioluokkaa
Blogin puolella on ollut vähän hiljaista, kuten myös ylipäätään mun koiraharrastusrintamalla. Kesätyö ja yksityiselämän puolen sotkut ovat aika tehokkaasti vieneet mehut omistajasta. Zoralle on kuitenkin kutakuinkin viikottain näytetty varista. Se tekee ihanalla innolla ja nostaa spontaanisti :) Nyt vaan pitäisi siirtyä suliin variksiin ja vähän metsäsempään maastoon. Foxikin on nähnyt varista, mutta sen kanssa taidan nyt heittää kirveen kaivoon taipparin kanssa. Treenataan kyllä sen kanssa vielä, mutta tuskinpa me taippariin mennään.
Viime viikonloppuna oltiin Pärnussa Foxin kanssa näyttelemässä. Lauantaina meidän saldona oli erinomainen ja SA, joilla voitettiin ainoana koirana luokka. Paras uroskehässä tulokseksi saatiin PU3, juuri se sija, jolla jää "tyhjin käsin". Tosin ei harmittanut oikeastaan yhtään! Leivottiin kuitenkin siskolikasta CIE ja aurinkokin paistoi. Arvostelu on venäjäksi ja vaikka yritettiin käännättää sitä, niin se osoittautui vähän haastavaksi, koska kehis on käyttänyt jotain lyhenteitä, joita kääntäjä ei osannut.
Sunnuntaina koitti sitten uusi näyttelypäivä. Foxi oli aamun ensimmäisenä koirana kehässä. Se tuntui ehkä aavistuksen unisemmalta, kuin edellsenä päivänä, mutta esiintyi kuitenkin ihan kivasti. Tuomarina oli tällä kertaa serbialainen Tijana Konrad.
Viime viikonloppuna oltiin Pärnussa Foxin kanssa näyttelemässä. Lauantaina meidän saldona oli erinomainen ja SA, joilla voitettiin ainoana koirana luokka. Paras uroskehässä tulokseksi saatiin PU3, juuri se sija, jolla jää "tyhjin käsin". Tosin ei harmittanut oikeastaan yhtään! Leivottiin kuitenkin siskolikasta CIE ja aurinkokin paistoi. Arvostelu on venäjäksi ja vaikka yritettiin käännättää sitä, niin se osoittautui vähän haastavaksi, koska kehis on käyttänyt jotain lyhenteitä, joita kääntäjä ei osannut.
Sunnuntaina koitti sitten uusi näyttelypäivä. Foxi oli aamun ensimmäisenä koirana kehässä. Se tuntui ehkä aavistuksen unisemmalta, kuin edellsenä päivänä, mutta esiintyi kuitenkin ihan kivasti. Tuomarina oli tällä kertaa serbialainen Tijana Konrad.
"Corect size. Good proportions. Correct head. Good bite. Ears well set. Corret in front. In movement last legs bit cow hocks. Correct topline & chest. Tail well set & carried. Good coat quality. Good movement"
Tällä saatiin erinomainen, SA ja luokkavoitto. PU-kehässä hävittiin Jedille, mutta se ei haitannut kun saatiin kuitenkin se vara-cacib, jota toivottiinkin! Se nimittäin vahvistuu oikeaksi cacibiksi, koska Jedi on jo inttivalio. Niin siis tuo Foxikin olisi nyt yhtä cacibia vaille valioluokkaa! Koira, josta sanoin viime vuoden tammikuussa etten raahaa sitä enää ulkomaille :D
tiistai 16. kesäkuuta 2015
Tän päivän puna on huomisen bruna
Lauantaina pakkasin epämääräisen verran näyttelyroinaa autoon ja kurvattiin Zoran kanssa Virpin pihaan Orimattilaan. Siellä Reija jätti Zoran veljen Sisun meille ja sitten lähdettiin Virpin ja Zoran, Sisun sekä Kodan kanssa kohti Iitin ryhmistä. Punaa ei tähän handleriin tällä reissulla kyllä tarttunut, onneksi vain sitä brunaa :)
Zoralle heilautettiin punaista korttia eli erinomaista! Luokkansa ainoana koirana se tarkoitti sitten myös luokkavoittoa. SA jäi kiinni pään vaaleasta värityksestä, joka häiritsi tuomaria. Ihan oikein, häiritsee se muakin :) Elelen silti vielä toivossa että se siitä tummenisi. Mutta vitsit miten tyytyväinen mä olinkaan (ja olen edelleen) tuon koiran suoritukseen ja arvosteluun :)
Perillä leiriydyttiin kehän laidalle ja Niina, Petra ja Zoran täti Helmi liittyivät meidän seuraan. Tehtiin vielä viimeiset viimeistelyt koirille ja sitten odoteltiin hetki että päästiin kehään. Sisu aloitti voittaen junnuluokan urokset erinomaisella. Avoimen luokan uroksissa Koda voitti luokan ja samalla PU-kilpailun.
Zora oli ainoa junnunarttu. Sillä oli mieletön draivi päällä kehässä ja sen kanssa pisteltiinkin sitten varsin vauhdilla menemään. Sen verran vauhdilla että tuli kehänauhat vastaan :D Se ei ole nähnytkään näyttelyhihnaa sitten Lahden näyttelyn, mutta mielettömän hienosti se kyllä esiintyi ja pönötti kuin patsas! Tykkään tosi paljon kuinka hienosti se osaa itse asetella itsensä hyvin ja seistä tosi kivasti omilla jaloillaan :)
Zoralle heilautettiin punaista korttia eli erinomaista! Luokkansa ainoana koirana se tarkoitti sitten myös luokkavoittoa. SA jäi kiinni pään vaaleasta värityksestä, joka häiritsi tuomaria. Ihan oikein, häiritsee se muakin :) Elelen silti vielä toivossa että se siitä tummenisi. Mutta vitsit miten tyytyväinen mä olinkaan (ja olen edelleen) tuon koiran suoritukseen ja arvosteluun :)
"10kk. Erinomainen tyyppi ja mittasuhteet. Vielä kapea pää ja kevyt kuono-osa. Valpas ilme. Kaunis kaula. Riittävästi kulmautunut edestä. Ikäisekseen erinomainen runko. Oikeinkulmautunut vahva taka-osa. Kevyet liikkeet. Väri saisi olla tasaisemman punainen, vaalea pään väritys häiritsee hieman."
Nartuissa Helmi-täti olikin sitten toinen narttu ja saatuaan SA:n se pokkasikin ensimmäisen sertin itselleen. ROP-kehässä Koda vei pidemmän korren, joten se tiesi meille pidempää päivää. Odottelu kuitenkin kannatti sillä Koda avasi ryhmäsijoitustilinsä kirien ryhmässä toiseksi! Vielä kerran paljon onnea Virpi <3
sunnuntai 7. kesäkuuta 2015
Kesäsää lämmittää ja kastelee
Kuluneella viikolla ollaan oltu Zoran kanssa kahdestaan Helsingissä. Onkin ollut taas kerran helppoa kun on vain yksi koira :) Kyllä se silti pidemmän päälle olisi hassua kun kahteen on jo tottunut! Parina aamuna tehtiin aamulenkin ohessa varista. Heittelin ensiksi vähän kierroksia nostattaakseni tennispalloa ja sitten vaihdon sen varikseen. Eipä ollut kyllä mitään onglemia sen kanssa! Tänään ajeltiin sitten vaihteeksi Orimattilaan.
Sitten oli Foxin vuoro. Sen nähden täytettiin hakuruutu ja sitten vaan odoteltiin. Sillä on edelleen vähän suuret luulot itsestään, joten sitä ei päästetty tällä kertaa oikein hommiin. Kunhan se oli rauhoittunut sai se lopuksi noutaa yhden Virpin viemän damin.
Zora aloitti. Virpi vei sille variksen ruohikkoon piiloon ja sitten päästin sen vapaasti touhuamaan. Aika pian se saikin siitä hajun ja löysi sen. Ei taaskaan ollut suurempia ongelmia sen käsittelyn kanssa. Sitten se sai tehdä pari paukkunoutoa heittovarikselle ja kerran hakea sen vähän kauempaa. Kivaa työtä tällä kertaa variksen kanssa ja aika kivalla otteella se myös sitä kuljetti.
 |
| AARRE |
Sitten oli taas Zoran vuoro. Hakuruutua motivoitiin ja sitten se päästettiin etsimään. Sillä on kyllä tosi kivaa tuo hakutyöskentely! Taidettiin neljä haetuttaa ennen seuraavaa motivointia. Sitten taas kaksi ja uusi motivointi. Se tekee kyllä niin kivalla asenteella hommia :) Tykkään!
 |
| Kerro mulle mitä pitää tehdä! |
Zoran kanssa pitäisi taas vähän muistutella mieleen palautusta sekä isojen damien pitoa, kun sillä on noista tavallisen kokoisista dameista tosi hassut otteet, jotka ei oikein ole pitäviä sen vauhdissa :D Jatketaan harjoituksia!
Tallinnan valot
Melkein taas ajantasalla tämä blogi... Oltiin toukokuun viimeisenä viikonloppuna Tallinnassa vähän näyttelemässä Foxin ja Emmin sekä veljentyttö Vimman kanssa. Kolme näyttelyä oli tarjolla, joista kahteen olin ilmoittanut Foxin. Ajattelin vähän säästää sen turnauskestävyyttä ja rahaa kun jätin perjantaina olleen ryhmiksen välistä, kun Foxi ei edes tarvinnut sieltä mitään.
Lauantaina oli noutajien erikoisnäyttely. Aurinko porotti Kalevi Stadionille ja olikin varsin lämmin. Ja tietenkin tuomari Rosemarie Wild oli myöhässä. Foxi oli aika kivalla asenteella hommassa mukana ja kun vihdoin päästiin kehään se kyllä pisti parastaan. Ei ollut ryhdinkään kanssa mitään ongelmia tällä kertaa, kun koira tuntui taas olevan "katsokaa kaikki, olen niin upea" -asenteella kehässä.
Lauantaina oli noutajien erikoisnäyttely. Aurinko porotti Kalevi Stadionille ja olikin varsin lämmin. Ja tietenkin tuomari Rosemarie Wild oli myöhässä. Foxi oli aika kivalla asenteella hommassa mukana ja kun vihdoin päästiin kehään se kyllä pisti parastaan. Ei ollut ryhdinkään kanssa mitään ongelmia tällä kertaa, kun koira tuntui taas olevan "katsokaa kaikki, olen niin upea" -asenteella kehässä.
"Very nice breed type. Lovely masculine head. Correct outlines and angulation. Excellent coat texture. Good feet. Movement is ok, slightly narrow behind"
Tällä arvostelulla saatiin erinomainen ja luokkavoitto SA:lla. Sitten jatkettiin junnu-uroksen kanssa suoraan paras uros kehään, jossa mentiin pari kierrosta ympäri ja sitten Foxi osoitttiin ensimmäiseksi. Narttujen kehästä saatiin vastaan ROP-kehään Minna, Dragonflame's Masterpiece. Juostiin ympäri ties miten monta kierrosta ja siinä ehkä vähän huomasi että lämmin päivä alkoi tehdä tehtävänsä kun Foxi ei enää irronnut, vaikka muuten liikkuikin ihan reippaasti. Saatiin kotiinviemisiksi upea vihreä-valkoinen VSP-ruusuke, pokaali sekä termosmuki. Myöhemmin illalla saatiin kuulla että Minna valittiin noutajaerkkarissa Best In Show:ksi, joten ei todellakaan hävitty huonolle!
Sunnuntaina oli Eestin Voittaja. Siellä oli tuomarina irlantilainen kultsukasvattaja Orlagh Murray. Luultiin etukäteen että kyseessä olisi joku vanha pappa, mutta tuomari osoittautuikin nuoreksi naiseksi.
"Correct head shape. Good quality coat. Slightly shorter legs in front. Little off angulated in rear. Correct head and ear placement"
Tällä arvostelulla irtosi erinomainen ja luokkavoitto ilman SA:ta. Joten ei päästy juoksemaan enempää kierroksia kehässä. ROP:ksi valikoitui Jedi ja VSP:ksi Minna.
Loppupäivä vietettiin syöden ja autossa istuskellen (ja netissä surffaillen). Oli kyllä väsyneitä koiria ja omistajia kun päästin takaisin Järvenpäähän. Oikein kiva reissu kyllä :)
perjantai 22. toukokuuta 2015
Narun jatkeena
Päivitykset laahaa vähän jäljellä, mutta voi voi. Oltiin viime viikonloppuna Foxin kanssa meidän ensimmäisessä mejäkokeessa Nastolassa. Oli kyllä melkoinen kokemus! Jälkientekopäivänä jouduttiin tekemään varajälki, joten koko päivä venähti ihan hirveän pitkäksi. 10h metsässä tarpomista ilman ruokaa, ihan on viisaiden hommaa tämä koiraharrastus.
Sunnuntaina sitten kurvattiin Järvenpäästä takaisin Nastolaan. Koepaikalla saatiin tietää jäljet ja tuomarit ja tehtiin laukauksensieto. Foxilla oli kauhea sähläys päällä ennen ampumista, mutta sitten kun ammuttiin niin se muuttuikin tosi keskittyneeksi. Ei se kyllä noita paukkuja rakasta, mutta ei pelkääkään.
Sitten ajettiin jälkimaastoihin. Meidän ryhmässä oli vain kolme avoimen luokan jälkeä. Juuri se jälki ajettiin ensimmäisenä, johon minulla ei ollut osaa eikä arpaa, joten istuskelin sitten autossa odottamassa. Kun koirakko tuli takaisin oli opastettavan jäljen vuoro. Jännitin ehkä vähän turhaan opastusta, koska se ei ollutkaan kovin vaikeaa. Kuten sanottu, kaiken a ja o on että on tarpeeksi merkkejä.
Sitten tuli Foxin vuoro. Se oli hirveän innoissaan kun sai jälkivaljaat päälle. Alkuun rauhoitin sen istumaan ja se lähtikin suht kivasti, mutta olisi pitänyt ohjata vielä aavistuksen lisää alun ohjatulla osuudella. Jäljen alkua se mun mielestä lähti menemään tosi kivasti, mutta sitten alkoi omistajan juoksutus. Se teki tosi paljon tarkastuslenkkejä ja mulla oli jo ihan pää pyörällä että ollaankohan edes lähellä jälkeä :D Näillä tarkastuslenkeillä se vielä sitten saattoi eksyä paluujäljellekin. Kesken jälkeä oli kiva suo-oja. Itseasiassa se oli meille ihan hyvä, koska Foxi ensin joi siitä, meni sinne seisomaan ja lopulta jatkoi matkaa jälkeä pitkin.
Sunnuntaina sitten kurvattiin Järvenpäästä takaisin Nastolaan. Koepaikalla saatiin tietää jäljet ja tuomarit ja tehtiin laukauksensieto. Foxilla oli kauhea sähläys päällä ennen ampumista, mutta sitten kun ammuttiin niin se muuttuikin tosi keskittyneeksi. Ei se kyllä noita paukkuja rakasta, mutta ei pelkääkään.
Sitten ajettiin jälkimaastoihin. Meidän ryhmässä oli vain kolme avoimen luokan jälkeä. Juuri se jälki ajettiin ensimmäisenä, johon minulla ei ollut osaa eikä arpaa, joten istuskelin sitten autossa odottamassa. Kun koirakko tuli takaisin oli opastettavan jäljen vuoro. Jännitin ehkä vähän turhaan opastusta, koska se ei ollutkaan kovin vaikeaa. Kuten sanottu, kaiken a ja o on että on tarpeeksi merkkejä.
Sitten tuli Foxin vuoro. Se oli hirveän innoissaan kun sai jälkivaljaat päälle. Alkuun rauhoitin sen istumaan ja se lähtikin suht kivasti, mutta olisi pitänyt ohjata vielä aavistuksen lisää alun ohjatulla osuudella. Jäljen alkua se mun mielestä lähti menemään tosi kivasti, mutta sitten alkoi omistajan juoksutus. Se teki tosi paljon tarkastuslenkkejä ja mulla oli jo ihan pää pyörällä että ollaankohan edes lähellä jälkeä :D Näillä tarkastuslenkeillä se vielä sitten saattoi eksyä paluujäljellekin. Kesken jälkeä oli kiva suo-oja. Itseasiassa se oli meille ihan hyvä, koska Foxi ensin joi siitä, meni sinne seisomaan ja lopulta jatkoi matkaa jälkeä pitkin.
"Foxi tutkii alkumakauksen ja ohjataan hieman huolimattomasti jäljelle. Jäljestys on maa- ja ilmavainuista ja koira tarkistaa jälkeä molemmille sivuille hyvin laajasti ja usein tarkastukset veivät aika kaus paluujälkeä. Toinen osuus hieman parempaa jäljestystä. Ensimmäinen kulma oikaistaan laajalla lenkillä. Toinen kulma tarkasti, makaus pikaisesti huomioiden. Kolmannella osuudella jälleen lenkittäen jäljen sivun ja paluujälkeä, josta hukka. Puhdas jälki, jota sivusta sorkalle, joka kiinnosti. Tänään ei Foxi ollut kovin luotettava tehtävässään. Jäljestys oli paljolti lenkillä oloa kuin jäljestystä veriuralla"
Eihän tämä meidän arvostelu mikään erityisen mairitteleva ole. Pisteitä saatiin 21 ja AVO3 tulos. Tulosten luvussa selvisi että moni koira oli lähtenyt riistan jäljille ja sitähän Foxi ei tehnyt. Riistan jäljestys oli sitten aiheuttanut monen monta hukkaa ja Foxi olikin tulosten luvussa ensimmäinen koira, joka sai tuloksen. Onnistuttiin jopa tuolla tuloksella olemaan avoimen luokan kolmanneksi paras koirakko :D Mainittakoot, että paras tulos tuli itseasiassa minun verettämältä jäljeltä :)
Meidän mejäura ei kyllä lopu tähän, siitäkään huolimatta että koko viikonloppu oli erittäin rankka. Yritetään saada vähän treenijälkiä alle ja sitten voitaisi syksyllä yrittää uudelleen kokeeseen. Täytyy vaan treenata lisää, yrittää estää tuota järjetöntä lenkitystä sekä panostaa kulmien suorittamiseen.
maanantai 18. toukokuuta 2015
Riistatalkoiden paikka
Vähän myöhäinen postaus helatorstain treeneistä. Tällä kertaa treenattiin Niinan kanssa Järvenpäässä. Mukana oli mun koirista vain Zora.
Aloitettiin sillä että Niina vei variksen piiloon ja lähetin Zoran etsimään. Löytyi kivasti, mutta tällä kertaa ei sitten noussutkaan. Yritettiin vähän kaikenlaista ja kyllähän se ihan pieneksi hetkeksi sitten nousikin. kuitenkin Zoralta meinasi vähän mielenkiinto loppua koko hommaan. Se selvästi joko ottaa variksen tai sitten ei, ja sitten jos ei ota niin sitä ei saa mitenkään ottamaan sitä.
Sitten perään näytettiin pupua. Se kiinnosti tosi paljon ja sitä Zora kuljettikin kunhan vain sai hyvän otteen :)
Loppuun tehtiin hakuruutua dameilla. Niina vei kaikki damit ruutuun. Maasto oli sellaista ettei ollut koko ajan näköyhteyttä koiraan. Aluksi Zora haki lähellä olleet kolme damia. Sitten siirryttiin aavistuksen verran ja Zora haki lisää. Sillä oli tosi kiva hakuinto mun mielestä ja teki varsin kivasti hommia. Tällä kertaa putosin laskuista jo siitä että monta damia se oli hakenut. Ei kuitenkaan tyhjentänyt ruutua kokonaan, joten varmaan jossain 7 damin tienoilla oli se määrä. Tällä kertaa muistin jopa pillittää!
Nyt sitten on riistatalkoiden paikka. Onneksi nyt ollaan onneksi jo kesäloman tienoilla niin on sitten aikaa ja maastojakin treenata varisten kanssa. Viimeksihän se nosti tosi kivalla otteella ja heti varikset, mutta nähtävästi se vähän ailahtelee vielä että kannattaako niitä vaakkuja nostaa vai ei.
Aloitettiin sillä että Niina vei variksen piiloon ja lähetin Zoran etsimään. Löytyi kivasti, mutta tällä kertaa ei sitten noussutkaan. Yritettiin vähän kaikenlaista ja kyllähän se ihan pieneksi hetkeksi sitten nousikin. kuitenkin Zoralta meinasi vähän mielenkiinto loppua koko hommaan. Se selvästi joko ottaa variksen tai sitten ei, ja sitten jos ei ota niin sitä ei saa mitenkään ottamaan sitä.
Sitten perään näytettiin pupua. Se kiinnosti tosi paljon ja sitä Zora kuljettikin kunhan vain sai hyvän otteen :)
Loppuun tehtiin hakuruutua dameilla. Niina vei kaikki damit ruutuun. Maasto oli sellaista ettei ollut koko ajan näköyhteyttä koiraan. Aluksi Zora haki lähellä olleet kolme damia. Sitten siirryttiin aavistuksen verran ja Zora haki lisää. Sillä oli tosi kiva hakuinto mun mielestä ja teki varsin kivasti hommia. Tällä kertaa putosin laskuista jo siitä että monta damia se oli hakenut. Ei kuitenkaan tyhjentänyt ruutua kokonaan, joten varmaan jossain 7 damin tienoilla oli se määrä. Tällä kertaa muistin jopa pillittää!
Nyt sitten on riistatalkoiden paikka. Onneksi nyt ollaan onneksi jo kesäloman tienoilla niin on sitten aikaa ja maastojakin treenata varisten kanssa. Viimeksihän se nosti tosi kivalla otteella ja heti varikset, mutta nähtävästi se vähän ailahtelee vielä että kannattaako niitä vaakkuja nostaa vai ei.
sunnuntai 10. toukokuuta 2015
Viikonlopun touhuilua
Pitkästä aikaa astetta rauhallisempi viikonloppu. Tosin mehän ei siitä huolimatta ihan laakereillaan levätty!
Lauantaina otin Zoran mukaan ja ajoin Hyvinkäälle katsomaan WT-koetta ja kuuntelemaan pauketta. Ehdin katsoa lähinnä avoimen luokan markkeeraus- ja ohjaustehtävää. Ei vaikuttanut ylitsepääsemättömän hankalalta ja etenkin matka markkeerauksessa oli paljon lyhyempi mitä olin kuvitellut. Zoraa kävelytin metsäautoatietä ja koepaikalla paukkui kahdestakin eri suunnasta. Eipä tuo ollut moksiskaan :)
WT-turisteilun jälkeen mentiin Hyvinkäälle ihmettelemään vettä Emmin trion kanssa. Siellä on varsin helppo hiekkakuopparanta, missä ollaan käyty useampana vuonna jo uittamassa koiria. Zora vähän mietti uskaltaako kastella varpaita vai ei, mutta lopulta meni sitten uimaan asti. Uintityyli on kyllä vähän hukassa, mutta eiköhän se siitä ajan kanssa :)
Ja kun palasin kotiin niin kävin vielä vetämässä Foxille treenijäljen. Mehän tosiaan saatiin koepaikka ensi viikonlopun mejäkokeeseen, mutta edellisestä treenijäljestä on jo ties miten paljon aikaa. Ei tullut mitenkään erityisen pitkää jälkeä, mutta tarkoitus olikin lähinnä muistuttaa vaan jäljestämisestä.
Sunnuntaina sitten aamusta käytiin ajamassa jälki. Ei se ihan täydellisesti mennyt, mutta koira teki kuitenkin tosi kivasti hommia nenä maassa. Tykkäsin paljon sen yrityksestä ja kyllähän se kaadon lopulta löysikin :) Saa nähdä mitä meille ensi viikonloppuna käy, ollaan kokeiluasenteella liikenteessä.
Kotipihassa sitten Zora pääsi tekemään pari muistinoutoa kaninkarvadamilla. Eipä ollut taaskaan mitään ongelmia sen kanssa, ehkä lähinnä se että se meinasi olla liian ihana. Siksipä otimme sitten loppuun rauhoittumisharjoituksen ja heittelen damejakin. Tykkäsin paljon Zoran suorituksesta! Se oli aivan hiljaa, katsoi vaan tarkkaan mihin dami putosi, mutta silti makasi varsin tyynenä paikallaan.
Lauantaina otin Zoran mukaan ja ajoin Hyvinkäälle katsomaan WT-koetta ja kuuntelemaan pauketta. Ehdin katsoa lähinnä avoimen luokan markkeeraus- ja ohjaustehtävää. Ei vaikuttanut ylitsepääsemättömän hankalalta ja etenkin matka markkeerauksessa oli paljon lyhyempi mitä olin kuvitellut. Zoraa kävelytin metsäautoatietä ja koepaikalla paukkui kahdestakin eri suunnasta. Eipä tuo ollut moksiskaan :)
WT-turisteilun jälkeen mentiin Hyvinkäälle ihmettelemään vettä Emmin trion kanssa. Siellä on varsin helppo hiekkakuopparanta, missä ollaan käyty useampana vuonna jo uittamassa koiria. Zora vähän mietti uskaltaako kastella varpaita vai ei, mutta lopulta meni sitten uimaan asti. Uintityyli on kyllä vähän hukassa, mutta eiköhän se siitä ajan kanssa :)
Ja kun palasin kotiin niin kävin vielä vetämässä Foxille treenijäljen. Mehän tosiaan saatiin koepaikka ensi viikonlopun mejäkokeeseen, mutta edellisestä treenijäljestä on jo ties miten paljon aikaa. Ei tullut mitenkään erityisen pitkää jälkeä, mutta tarkoitus olikin lähinnä muistuttaa vaan jäljestämisestä.
Sunnuntaina sitten aamusta käytiin ajamassa jälki. Ei se ihan täydellisesti mennyt, mutta koira teki kuitenkin tosi kivasti hommia nenä maassa. Tykkäsin paljon sen yrityksestä ja kyllähän se kaadon lopulta löysikin :) Saa nähdä mitä meille ensi viikonloppuna käy, ollaan kokeiluasenteella liikenteessä.
Kotipihassa sitten Zora pääsi tekemään pari muistinoutoa kaninkarvadamilla. Eipä ollut taaskaan mitään ongelmia sen kanssa, ehkä lähinnä se että se meinasi olla liian ihana. Siksipä otimme sitten loppuun rauhoittumisharjoituksen ja heittelen damejakin. Tykkäsin paljon Zoran suorituksesta! Se oli aivan hiljaa, katsoi vaan tarkkaan mihin dami putosi, mutta silti makasi varsin tyynenä paikallaan.
sunnuntai 26. huhtikuuta 2015
Hullun hommaa
Ihmettelen suuresti jos tällä otsikolla ei muka ole yhtään postausta tässä blogissa, mutta menkööt :D Tänään ajelin Zoran kanssa sateiseen Lahteen treenaamaan Niinan ja Sumun sekä Kimin ja Nanan kanssa, siis American-siskojen treeneihin.
Aloitettiin variksella. Ensiksi tehtiin muistinouto, jossa vietiin varis kumpareen taakse niin ettei koiralle jäänyt näköyhteyttä ohjaajaan. Zora lähti kuin raketti ja ennen kun ehdin edes alkaa varsinaisesti odottelemaan sitä se jo tulikin hirveää vauhtia varis suussa. Ja nyt oli kyllä sellaista hihkumista että ei voinut koira ainakaan erehtyä luulemaan että teki jotain ei-toivottua.
Seuraava muistinouto niin että Niina vei variksen Zoran kanssa yhdessä ja minä jäin odottelemaan. Taas sama homma, Zora lähti hirveällä vauhdilla ja ilmestyi variksen kanssa näkyviin pian. Kolmas kerta vielä niin että Niina vei variksen ja me jäätiin odottamaan. Zora lähti etsimään kivalla vauhdilla, mutta ei löytänyt tietenkään vaakkua ihan yhtä nopesti kun aiemmissa tehtävissä, koska ei itse tiennyt missä se lintu oli. Löysi kuitenkin lopulta ja palautti varsin kivasti.
Sitten siirryttiin hakuruutuun. Niina ja Kim kävivät motivoimassa sitä ja sitten Zora pääsi hakemaan. Se lähti kivalla innolla ja löysikin aika pian ensimmäisen. Toinekin lähetys onnistui vielä tosi kivalla innolla. Sitten vauhti vähän hidastui, vaikka se kuitenkin teki selvästi hommia. Kolmannen löydyttyä ruutua motivoitiin lisää. Zora etsi kaikenkaikkiaan kuusi damia ja se olikin siltä aika kivasti!
Loppuun tehtiin vielä yksi etsimisharjoitus niin että Niina kävi piilottamassa damin kannon nokassa olleen sammaleen alle. Zora meinasi ensin lähteä vähän isommalta alueelta etsimään damia, mutta sitten sai hajun ja jopa keksi kiskoa damin pois sieltä sammaleen alta.
Hitsit miten tyytyväinen olinkaan tuohon rimppakinttuun! :) On sen kanssa vaan hirveän kiva treenata kun se yrittää kyllä aina parhaansa!
Läksyksi saatiin pitoharjoittelua tavallisen kokoisilla dameilla, koska niistä on tosi pinnalliset otteet toistaiseksi. Muutoin jatketaan haun treenailua unohtamatta riistatreenejäkään :)
Aloitettiin variksella. Ensiksi tehtiin muistinouto, jossa vietiin varis kumpareen taakse niin ettei koiralle jäänyt näköyhteyttä ohjaajaan. Zora lähti kuin raketti ja ennen kun ehdin edes alkaa varsinaisesti odottelemaan sitä se jo tulikin hirveää vauhtia varis suussa. Ja nyt oli kyllä sellaista hihkumista että ei voinut koira ainakaan erehtyä luulemaan että teki jotain ei-toivottua.
Seuraava muistinouto niin että Niina vei variksen Zoran kanssa yhdessä ja minä jäin odottelemaan. Taas sama homma, Zora lähti hirveällä vauhdilla ja ilmestyi variksen kanssa näkyviin pian. Kolmas kerta vielä niin että Niina vei variksen ja me jäätiin odottamaan. Zora lähti etsimään kivalla vauhdilla, mutta ei löytänyt tietenkään vaakkua ihan yhtä nopesti kun aiemmissa tehtävissä, koska ei itse tiennyt missä se lintu oli. Löysi kuitenkin lopulta ja palautti varsin kivasti.
Sitten siirryttiin hakuruutuun. Niina ja Kim kävivät motivoimassa sitä ja sitten Zora pääsi hakemaan. Se lähti kivalla innolla ja löysikin aika pian ensimmäisen. Toinekin lähetys onnistui vielä tosi kivalla innolla. Sitten vauhti vähän hidastui, vaikka se kuitenkin teki selvästi hommia. Kolmannen löydyttyä ruutua motivoitiin lisää. Zora etsi kaikenkaikkiaan kuusi damia ja se olikin siltä aika kivasti!
Loppuun tehtiin vielä yksi etsimisharjoitus niin että Niina kävi piilottamassa damin kannon nokassa olleen sammaleen alle. Zora meinasi ensin lähteä vähän isommalta alueelta etsimään damia, mutta sitten sai hajun ja jopa keksi kiskoa damin pois sieltä sammaleen alta.
Hitsit miten tyytyväinen olinkaan tuohon rimppakinttuun! :) On sen kanssa vaan hirveän kiva treenata kun se yrittää kyllä aina parhaansa!
Läksyksi saatiin pitoharjoittelua tavallisen kokoisilla dameilla, koska niistä on tosi pinnalliset otteet toistaiseksi. Muutoin jatketaan haun treenailua unohtamatta riistatreenejäkään :)
Omistajan vedätysyritys
Lauantaina treenattiin Emmin kanssa Järvenpäässä. Tarkoitus oli että vain Foxi pääsee tekemään, vaikka Zorakin oli mukana. Ensin ajattelin että tehdään taas hajupaikka ja lähetän etsimään, mutta sitten tulinkin siihen tulokseen että haluan ensin nähdä nostaako Foxi varista ylipäätään vai ei.
No Emmi heitti markkeerausvariksen ja Foxi lähti hirveällä innolla. Vaan kas kummaa eipä noussut vaakku kun Foxi tajusi mikä oli kyseessä. Siellä se seisoi taas linnunraadon vieressä ja katseli omistajaansa "hähhähää, mitäs nyt teet". No minäpä sitten marssin Foxin viereen ja käskin sitä nostamaan linnun mun käteen. Ja niin katosi linnun ällötys ja se nousikin kauniilla otteella.
Sitten tehtiin taas kerran välinoutoa, jotta sitä linnun kantamista tuli tehtyä. Siinä ei ollut mitään ongelmaa, vaan Foxi kantoi varista tosi kivalla otteella. Markkeerausta kokeiltiin uudelleen ja ei vaan noussut varis enää tuollaisesta "oikeasta" tehtävästä.
Tuli kyllä mieleen että nyt tuo koira oikeasti yrittää viedä omistajaansa aivan 6-0. Foxi on vähän sellainen että sitä pitää välillä painostaa tekemään sille vähemmän miellyttäviä asioita. No joo, jatkamme kuitenkin riistatreenausta niin eiköhän saada homma taas toimimaan ihan kivasti! Niin ainakin kävi viime vuonna :D
Zoran ei pitänyt tehdä mitään, mutta tehtiin sille kuitenkin yksi aika helppo markkeeraus, kun olin vähän epäileväinen että nostaako se varista vai ei. Ei sillä ollut mitään ongelmaa vaan se toikin vaakun varsin kivalla otteella mulle :)
No Emmi heitti markkeerausvariksen ja Foxi lähti hirveällä innolla. Vaan kas kummaa eipä noussut vaakku kun Foxi tajusi mikä oli kyseessä. Siellä se seisoi taas linnunraadon vieressä ja katseli omistajaansa "hähhähää, mitäs nyt teet". No minäpä sitten marssin Foxin viereen ja käskin sitä nostamaan linnun mun käteen. Ja niin katosi linnun ällötys ja se nousikin kauniilla otteella.
Sitten tehtiin taas kerran välinoutoa, jotta sitä linnun kantamista tuli tehtyä. Siinä ei ollut mitään ongelmaa, vaan Foxi kantoi varista tosi kivalla otteella. Markkeerausta kokeiltiin uudelleen ja ei vaan noussut varis enää tuollaisesta "oikeasta" tehtävästä.
Tuli kyllä mieleen että nyt tuo koira oikeasti yrittää viedä omistajaansa aivan 6-0. Foxi on vähän sellainen että sitä pitää välillä painostaa tekemään sille vähemmän miellyttäviä asioita. No joo, jatkamme kuitenkin riistatreenausta niin eiköhän saada homma taas toimimaan ihan kivasti! Niin ainakin kävi viime vuonna :D
Zoran ei pitänyt tehdä mitään, mutta tehtiin sille kuitenkin yksi aika helppo markkeeraus, kun olin vähän epäileväinen että nostaako se varista vai ei. Ei sillä ollut mitään ongelmaa vaan se toikin vaakun varsin kivalla otteella mulle :)
maanantai 20. huhtikuuta 2015
"Vanhus" treenaa nuorten seassa
Lauantaina ajelin Foxin kanssa Loimaalle Tollerityhdistyksen järjestämään noutajien koulutusviikonloppuun. Kyseessä oli oikeastaan nuorille noutajille tarkoitettu viikonloppu, mutta harkinnan jälkeen päätin ottaa Foxin treenikaveriksi ja Zora jäi vanhempieni luokse hoitoon. Foxi taisikin sitten olla porukan vanhin osallistuja, vaikka sehän on oikeastaan koira parhaassa iässä.
Me oltiin taippareihin tähtäävien ryhmässä, jossa kouluttajina olivat Hanna Laasanen ja Mari Ahlgren. Päivän ensimmäisessä treenissä tehtiin perinteinen motivoitu hakuruutu, jonka kautta kouluttajat oikeastaan saivat vähän kuinkin koirakon ongelmat selville. Foxillahan haussa ongelmana on lähinnä innon hyytyminen kutakuinkin kahden löydetyn damin jälkeen.
Foxi lähti tosi kivalla innolla ruutuun ja löysikin aika nopeasti damin. Kaksi ensimmäistä lähetystä olivat sitä tuttua touhua. Mutta teinkin sitten jo kolmannen lähetyksessä sen virheen etten ottanut koiraa kunnolla viereen istumaan vaan räiskäisin sen palautuksen jälkeen ruutuun. No eihän se tietenkään mihinkään lähtenyt vaan jäi vähän haahuilemaan. Koira takaisin ja muutama askel kohti ruutua ja uusi lähetys. Sitten taas löytyikin dami. Täytyy ehdottomasti niin Foxin kun Zorankin kanssa muistaa ottaa koira kunnolla viereen. Foxilla se jo lataa pienen hetken lisää motivaatiota ja Zoraa taas ehkä toivottavasti vähän rauhoittaa.
Toisessa treenissä tehtiin koiran nähden hyvin hajustettu paikka, jonne jäi yksi dami. Foxi lähti etsimään sitä varsin kivasti. Dami oli piilotettu niin ettei sitä nähnyt silmillä. Foxi etsi ja hyppäsi kivenkin päälle saadakseen paremman vainun damista. Dami löytyikin lopulta. Näitä hajustettuja alueita treenataan kyllä lisää niin saadaan heti koiralta nenä auki ja jalat eivät sitten toivottavasti veisi ihan niin paljon (ei kyllä ihan varsinaisesti Foxin ongelma) ja toisaalta myös että silmillä etsimällä ei myöskään aina löydä.
Yön koirat nukkuivat varsin rauhallisesti omissa häkeissään huomioiden sen että samassa tilassa tai olla yli 10 toisilleen vierasta koiraa, joista valtaosa vielä oli aika nuoria. Foxillehan ei toki ole mikään ongelma nukkua häkissä kun se on tottunut reissaaja. Ja tokikin päiväkin jo vähän taisi painaa sitä.
Sunnuntain ensimmäisenä treeninä tehtiin vähän samaa hajupaikkahommaa, mutta niin ettei koira ollut nähnyt kun alue tehtiin. Lähetykset piti tehdä ilman käsiä ja aluksi Foxi vähän katsoi "ootko siis tosissas että nyt saa mennä?" kun sanoin pelkästään suullisen käskyn, mutta toisella käskyllä se lähti. Ensimmäisellä hajualueella Foxin nenään tuli puussa olleen variksen haju (siis kuolleen). Se lähti sitä tarkastamaan ja hyppäsi vasten puutakin ja katsoi lähinnä ilmeellä "kattokaa, se on täällä!". Kutsuin sen kuitenkin lähemmäs oikeaa tehtävää ja se löysikin sitten lopulta damin hyvin kunhan tajusi etsiä sitä damin hajua, ei varista.
Toisen lähetyksen kohdalla jouduin vähän odottelemaan että sain koiran fokuksen taas kohti hajualuetta. Kun se sitten vihdoin löytyi niin dami löytyikin helposti. Kolmannella kerralla Foxi teki hassun lenkin ja kävi tarkastamassa aiemmat paikat, mutta koska siitä tuli aika tasan rinki, päätyi se lopulta damin laahausjäljelle ja sitten löysikin damin helposti.
Viimeisenä "tehtävänä" oli tarkoitus nähdä riistaa. Mulla oli vähän epäilykseni että ottaakohan Foxi sitä kun on taas ollut aavistuksen taukoa. Se meni markkeerausvarikselle kivasti ja nuuhki sitä hetken, kunnes alkoi tuijotella minua ja ilmeisesti odottaa toista kehotusta vaakun nostamiseen. Lopulta se kuitenkin nosti sen ja kun menin hihkumaan kehuja se tippui ja ei sitten noussut enää millään. Niinhän se onkin Foxin osalta että joko se ottaa tai sitten ei. Ja se ei tarkoittaa oikeasti ettei se sitten nosta sitä. Foxi kuitenkin kiinnostui hirveästi Hannalla olleesta lokista, joten sitä sitten heitettiin sille ja vähän leikitettiinkin. Ja kappas! Lopulta Foxi otti sen suuhunsa oikein syvällä otteella. Palautus tosin meni Hannalle, joka sen lokin oli heittänytkin. Toisella kertaa sitten se toi lokin mulle asti. Sikäli saa olla tyytyväinen, koska Foxi ei ole tainnut koskaan ennen kantaa lokkia maalla.
Viikonloppu oli todella mukava ja antoisa. Foxi tuntui olevan oikeinkin tyytyväinen kun Zora ei ollut mukana ja kieltämättä käyttäytyi niin että siihen sai olla todella tyytyväinen. Nyt on taas paljon treeni-intoa, onneksi on kaksi erilaista koiraa niin niille voi tehdä erityylisiä harjoituksia. Ehdottomasti mennään kyllä vastaavanlaisiin koulutusviikonloppuihin jatkossakin, oli kivaa! Omasta puolesta kiitos kaikille kanssatreenaajille, kouluttajille sekä muille viikonlopun takana seisseille tyypeille! :)
sunnuntai 12. huhtikuuta 2015
Taskuraketti back in business!
Onpas meillä ollut rauhallinen viikko! Zora oli Tukholman reissun jälkeen viikon Orimattilan poikien ilona ja Foxi sai nauttia olostaan ainoana koirana. Foxin kanssa ei tullut treenattua mitään, kunhan vaan lenkkeiltiin ja rentoiltiin. Nyt kuitenkin lauma on taas kasassa ja treenatakin olisi syytä.
Meillä oli varsinaiset minitreenit Järvenpäässä. Mukana oli Foxin veli Vertti sekä mun molemmat koirat, joista tosin Foxille napsahti se ankein nakki, eli joutuu vain odottamaan eikä pääse itse tekemään mitään.
Zoralle tehtiin hakuruutu motivoituna kun kerran oli apulainen käytössä. Emmi täytti ruudun meidän nähden ja sitten Zora pääsi etsimään. Aika pian se löysikin ensimmäisen damin ja lähti palauttamaankin. Se palautus meni tuttuun tapaan vähän miten sattuu... Tästä eteenpäin tehtiin motivointi ennen jokaista lähetystä. Zora etsiikin tosi kivasti. Se selvästi käyttää enemmän nenäänsä kuin silmiään, mikä tietty onkin ihan kiva. Palautuksetkin alkoivat sitten tulla syliin asti :)
Mikä mun täytyy ehdottomasti Zoran kanssa muistaa on se, että ei täydy missään nimessä kaivella nameja valmiiksi kun se vielä tekee, sillä muuten se vähän meinaa jättää suorituksen kesken kun on niin kauhean ahne. Kun ne namit pysyi taskussa niin koko systeemi toimi paljon paremmin. Foxin kanssa saa kyllä aina pitää namisirkusta pystyssä...
Meillä oli varsinaiset minitreenit Järvenpäässä. Mukana oli Foxin veli Vertti sekä mun molemmat koirat, joista tosin Foxille napsahti se ankein nakki, eli joutuu vain odottamaan eikä pääse itse tekemään mitään.
Zoralle tehtiin hakuruutu motivoituna kun kerran oli apulainen käytössä. Emmi täytti ruudun meidän nähden ja sitten Zora pääsi etsimään. Aika pian se löysikin ensimmäisen damin ja lähti palauttamaankin. Se palautus meni tuttuun tapaan vähän miten sattuu... Tästä eteenpäin tehtiin motivointi ennen jokaista lähetystä. Zora etsiikin tosi kivasti. Se selvästi käyttää enemmän nenäänsä kuin silmiään, mikä tietty onkin ihan kiva. Palautuksetkin alkoivat sitten tulla syliin asti :)
Mikä mun täytyy ehdottomasti Zoran kanssa muistaa on se, että ei täydy missään nimessä kaivella nameja valmiiksi kun se vielä tekee, sillä muuten se vähän meinaa jättää suorituksen kesken kun on niin kauhean ahne. Kun ne namit pysyi taskussa niin koko systeemi toimi paljon paremmin. Foxin kanssa saa kyllä aina pitää namisirkusta pystyssä...
sunnuntai 5. huhtikuuta 2015
Keep calm & celebrate
Pitkäperjantaina kurvattiin ensin viemään Zora hoitoon Orimattilaan ja sitten poimittiin Pasilan asemalta mukaan meidän toinen matkakaverimme, Jaana ja lunnikoirauros Unto. Sitten suunnaksi Turku. Turussa seuraame liittyi vielä Niina ja lunnikoiranarttu Pinja. Tästäkös Foxi oli erinomaisen mielissään, toisin kuin Pinja. Laivaterminaalissa Foxi sai osakseen paljon rapsutuksia ja huomiota, niin kuin koirat saavat oikeastaan aina tuollaisissa tilanteissa.
Lauantaiaamuna mentiin taksilla näyttelypaikalle. Koska laiva oli aikaisin satamassa jouduttiin odottelemaan näyttelypaikan ulkopuolella jonkin aikaa ennen kuin edes avasivat ovet. Sitten kun ne ovet vihdoin aukesivat päästiinkin helposti leiritytymään tollerikehän laidalle.
Juoksutin ja virittelin Foxia hyvissä ajoin ennen kehää. Ja siitä huomasi heti että se oli aivan erilaisella asenteella jo siinä vaiheessa kun mitä vertaa Turkuun. Sitten kuitenkin se sai odotella rauhassa häkissään kehän alkua.
Avoimessa luokassa oli Foxin lisäksi kolme urosta ja saatiinpa myös meidän edelle koira. Tosin tällä kertaa koira oli sellaisella asenteella mukana että edelläolija taisi olla vain hidaste :D Tuomari katsoi minusta Foxia jo ensimmäisellä kerralla pitkään ja kirjoitti itselleen jotain muistiinpanojakin.
Lauantaiaamuna mentiin taksilla näyttelypaikalle. Koska laiva oli aikaisin satamassa jouduttiin odottelemaan näyttelypaikan ulkopuolella jonkin aikaa ennen kuin edes avasivat ovet. Sitten kun ne ovet vihdoin aukesivat päästiinkin helposti leiritytymään tollerikehän laidalle.
Juoksutin ja virittelin Foxia hyvissä ajoin ennen kehää. Ja siitä huomasi heti että se oli aivan erilaisella asenteella jo siinä vaiheessa kun mitä vertaa Turkuun. Sitten kuitenkin se sai odotella rauhassa häkissään kehän alkua.
Avoimessa luokassa oli Foxin lisäksi kolme urosta ja saatiinpa myös meidän edelle koira. Tosin tällä kertaa koira oli sellaisella asenteella mukana että edelläolija taisi olla vain hidaste :D Tuomari katsoi minusta Foxia jo ensimmäisellä kerralla pitkään ja kirjoitti itselleen jotain muistiinpanojakin.
"Stor maskulin hane. Utmärkt huvud och utryckt. Tillräckligt hals. Mycket goda proportioner. Utmärkt bröstparti. Utmärkt vinklar. Bra ben och tassar. Mycket goda rörelser"
Näin arvioi Kurt Nilsson Foxia. Tällä saatiin erinomainen ja sen kunniaksi keilasin metallisen sijoituslapun kauhealla kolinalla nurin :D Kilpailuluokassa sitten taisi olla yksi tai kaksi erinomaisen saanutta Foxin lisäksi. Tuomari jakoi sijoitukset neljännestä alkaen ja kappas, Foxi osoitettiin ensimmäiseksi! Ja saatiinpa myös ainoa SA koko luokassa. Saatiin kommentiksi että Foxi näyttää kookkaalta, mutta oikeastaan se on aivan täydellisen kokoinen (tämän tueksi tuomari oli heiluttanut mittatikkua).
Paras uros kehässä oli sitten junnu, Foxi, neljä valiourosta sekä Ramon. Siellä juostiin monta kertaa ympäri ja seisotettiin ties miten kauan koiria. Foxi oli kyllä niin mahdilla asenteella mukana, seisoi tosi kivalla ryhdillä ja liikkeessä sille sai taas antaa lisää narua. Edelläoleva taas vaan vähän hidasti :D Jälleen koiria alettiin sijoittaa neljännestä sijasta alkaen. Foxi sijoittui toiseksi!! Edelle meni upea Ramon, mutta koska se on veteraani ja Ruotsin valio, niin me korjattiin sitten sini-keltainen ja valkoinen ruusuke itsellemme ja Ramon sai kaksi titteliä. Foxi tosiaan sai Ruotsin sertin ja toisen cacibinsa! AIVAN MAHTAVAA :)
Sitten seurailtiin kehää ja lorvittiin näyttelypaikalla kun laiva lähti vasta kahdeksan aikaan. Onnekseni päästiin satamaan Tuulan ja Marikan kyydillä, kiitos vielä kerran ihan valtvasti, helpotti meidän reissua huomattavasti! Isojen kehien jälkeen käytiin tolleriporukalla vähän lenkkeilemässä ja sitten mentiin satamaan.
Satamassa me Foxin kanssa lähdettiin omille teillemme ja mentiin laivaan terminaalin kautta. Siellä oli tosi paljon ihmisiä ja riehakkaita lapsia. Foxia taisi näyttelypäivä jo painaa sen verran että se vain veteli sikeitä lattialla melskeestä välittämättä. Laivalla korkattiin Tuulan ja Marikan kanssa skumppa, johon olikin hieno syy kun löytyi saldona oli 2xsert, 1 cacib, 1 cacibiksi vahvistuva vara-cacib, VSP, ROP-VET, SV-15 ja SVV-15. Olikin oikein kiva jutella rauhassa hetken aikaa vaikka väsy painoi jo omistaajaakin.
Foxi oli kyllä todella mukava matkakaveri! Se kulki reippaasti mukana eikä aiheuttanut oikeastaan ollenkaan päänvaivaa tai manaamista käytöksellään. Tosin, eipä se nyt ihan ekaa kertaa laivassa ollutkaan. Maailman kansalainen, maailman paras Foximus <3
tiistai 31. maaliskuuta 2015
Show comeback
Sunnuntaina oli Foxin vuoro juosta näyttelykehässä. Ennakkoon odotin että se olisi jotenkin hankalasti pideltävissä ja erityisen innoissaan kun pääsee pitkästä aikaa kehään, mutta mitä vielä...
Turussa tollerituomarina oli italialainen Francesco Cochetti. Tollereita oli ilmoitettu muistaakseni 35 ja urosten avoimessa luokassa oli vain 4 koiraa. Foxi oli ensimmäisenä ja olisi ehkä kyllä kaivannut jonkun kirittäjän eteensä... Se oli kyllä muutenkin varsin ärsyttävä, sillä kehän laidalla siihen ei saanut mitään kontaktia kun sillä oli joku haju, jonka luokse se olisi halunnut päästä. Ja kehässä se tuntui seisovan ja liikkuvan tosi löysästi. Että ei ollut todellakaan ongelmaa että olisi koiraa pitänyt jarrutella.
Turussa tollerituomarina oli italialainen Francesco Cochetti. Tollereita oli ilmoitettu muistaakseni 35 ja urosten avoimessa luokassa oli vain 4 koiraa. Foxi oli ensimmäisenä ja olisi ehkä kyllä kaivannut jonkun kirittäjän eteensä... Se oli kyllä muutenkin varsin ärsyttävä, sillä kehän laidalla siihen ei saanut mitään kontaktia kun sillä oli joku haju, jonka luokse se olisi halunnut päästä. Ja kehässä se tuntui seisovan ja liikkuvan tosi löysästi. Että ei ollut todellakaan ongelmaa että olisi koiraa pitänyt jarrutella.
"Correct bite Masculine, a bit heavy head. A bit short upperarm. Good neck. Topline could be stronger. A bit long loin. Correct rear angulations. Good coat. Moves quite well"
Tällä irtosi EH ja sijoitus luokassa kolmanneksi. Ihan on koiran näköinen arvostelu kyllä. Luulin kyllä että liikkeistä olisi tullut jotain negatiivisempaa kommenttia, kun ne tuntuivat omasta mielestä jotenkin erityisen löysiltä. Vaan miksi tuon koiran selkälinjasta valitetaan aina hierojan/fyssarin jälkeen? Koiraa ei tosin kiinnostanut pätkän vertaa olla kehässä, joten eipä ihme ettei se vaivautunut pitämään ryhtiään.
Perjantaina suunnataan sitten Tukholmaan, jos nyt ikinä sinne asti päästään kun joku lakko meinaa peruuttaa ilmeisesti koko laivaliikenteen tuossa lätäkössä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)