Viimeaikaiset blogikirjoitukset eivät ole olleet kovin hyväntuulisia ja hehkuttavia. Joku voi ihmetellä miksi kirjoittelen sellaisista vähemmän iloisistakin asioista tänne kaiken kansan luettavaksi. Joku kun lukee tekstin niin sana tietenkin lähtee kiertämään.
Mä olen jo silloin kun perustin tämän blogin päättänyt että yritän kertoa kaikesta mahdollisimman avoimesti. Kenekään elämä kun tuskin on pelkkää ruusuilla tanssimista, tai jos on niin onnea hänelle. Meillä ei ainakaan ole.
Tässä blogissa ei sensuroida huonoja näyttelytuloksia tai mitään muutakaan. Esim. jos Foxilla olisi jotain ongelmia terveyden kanssa niin varmasti kirjoittaisin niistä täällä. Täällä ei myöskään kerrota täydellisesti tottelevasta robootista, vaan koirasta, jolla on omatkin aivot (tai no kun Foxista puhutaan niin en ole ihan varma :D ).
Tuossa vasemmassa sivussa on myös meidän suunnitellut tapahtumat. En tiedä miksi minun pitäisi yrittää salata niitä keneltäkään. Paitsi yhden asian kyllä salaan kun sen aika tulee. Nimittäin haluan mennä taippareihin niin että kukaan ei tiedä siitä etukäteen. Ja otan kuskiksi ihan toisen rodun harrastajan :D
Tässä blogissa voit lukea koirasta, jossa on myös huonoja puolia. Olisihan se ihan mahtavaa, jos se olisi täydellinen, mutta Foxi ei sitä todellakaan ole. En edes tiedä uskonko sellaiseen asiaan kun täydellisyys. Viimeistään silloin kun tarpeeksi raaputtaa pintaa pois saa tietää niitä täydellisyyden murtavia asioita.
Uskon että avoimuus on koirajutuissa ja erityisesti jalostuksessa tärkeää. Jos koirista ei kerrottaisi esim. niiden taustoissa olevia terveysriskejä avoimesti niin miten sitten osattaisi valita sopivia yhdistelmiä? Meillä sentään esim. viralliset silmäpeili- ja luustokuvaustulokset menevät suoraan KoiraNetiin, joten niiden päätymiseltä "kaiken kansan tietoon" ei voi välttyä. Onneksi.
Meissä kaikissa ja meidän kaikkien koirissa on ainakin jotain pientä vikaa. Nobody's perfect.
Pahoittelut epämääräisestä tekstistä kaikille, olen vähän huono pukemaan ajatuksia sanoiksi...
Loistava kirjoitus!
VastaaPoistaItsekin pyrin rehellisyyteen ja avoimuuteen. En usko että täydellistä koiraa on olemassa ja jokaisessa on varmasti niitä ei toivottavia ominaisuuksia tai vähemmän rodulle tyypillisiä.
Jalostus: Kompromissejä, niitä riittää, jokaisella on omat näkemykset. Tietyissä asioissa ainakin itse olen ehdoton, koiran terveys ei saa vaarantua.
Blogia jossa kerrotaan asiat kuten ne on, eikä vältellä niitä ikäviä asioita kuten näyttelytulokset tai ainakaan sitä että mollataan niitä kanssa kilpailjoita/tuomareita. Jatka Liisa samaan malliin, sulla on ainakin yksi lukija ;)